William S. Burroughs

William S. Burroughs
Burroughs vuonna 1977
Henkilötiedot
Syntynyt	5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat
Kuollut	2. elokuuta 1997 (83 vuotta) Lawrence, Kansas, Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Salanimi	William Lee
Tyylilajit	beat, science fiction, satiirilähde?
Kirjallinen suuntaus	beat, postmodernismilähde?
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
realitystudio.org
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Orkesterinjohtaja David Woodard ja Burroughs yhdessä Dreamachinen kanssa vuonna 1997

William Seward Burroughs (5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri – 2. elokuuta 1997 Lawrence, Kansas) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja Jack Kerouacin ja Allen Ginsbergin ohella beat-sukupolven keskeisiä hahmoja.

Burroughsia pidetään usein beatnikeistä hurjimpana, mikä johtunee hänen viehtymyksestään huumeisiin ja aseisiin. Huumeet liittyvät kiinteästi Burroughsin elämään ja tuotantoon. Hän kärsi lähes koko aikuiselämänsä opiaattiriippuvuudesta ja kokeili erilaisia hallusinogeeneja. William S. Burroughsin vaimo kuoli, kun Burroughs yritti ampua pistoolilla vaimonsa pään päällä olleen juomalasin Wilhelm Tellin mallin mukaan. Luoti osui vaimoa otsaan.

Vuosia huumeaddiktina ollut Burroughs kirjoitti teoksia kuten Junky ja Alaston lounas, jotka tarjosivat ahdistavia ja usein groteskeja näkökulmia huumekulttuuriin. Alaston lounas koetteli aikanaan Yhdysvaltojen säädyttömyyslakeja. David Cronenberg on ohjannut kirjaan löyhästi perustuvan elokuvan Alaston lounas (1991).

Häntä pidetään merkittävänä vaikuttajana vastakulttuurin piirissä myös musiikin maailmassa, ja hän innoitti useita tunnettuja rock-muusikkoja.

Elämä

William S. Burroughs oli Mortimer Perry Burroughsin (1885–1965) ja Laura Hammon Leen (1888–1970) kahdesta pojasta nuorempi. Perhe oli varakas. Mortimer Perry Burroughs piti Cobblestone Gardens -nimistä antiikki- ja lahjaliikettä.

Burroughs salaili seksuaalista suuntautumistaan pitkälle aikuisikään. Burroughs kävi Harvardin yliopistoa vuosina 1932–1936 ja valmistui pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Valmistuttuaan Burroughs matkusteli Euroopassa, etenkin Itävallassa, jossa hän tapasi juutalaisvainoja pakenevan Ilse Klapperin. Vastoin vanhempiensa tahtoa Burroughs ja Klapper avioituivat, jotta Klapper saisi oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Liitto oli kulissi, ja heidän päästyään New Yorkiin avioliitto purettiin, joskin Burroughs ja Klapper pysyivät ystävinä.

Armeija

Burroughs liittyi Yhdysvaltojen armeijaan vuoden 1942 alussa, pian Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Hänen arvioitiin sopivan jalkaväkeen sotamieheksi muttei upseeriksi, mikä masensi hänet. Hänen äitinsä huomasi poikansa huonon voinnin ja hankki tälle mielenterveyden epävakauteen perustuneen vapautuksen, jonka mukaan hänen ei olisi pitänyt alun perinkään värväytyä armeijaan. Lääkärin arvioinnin jälkeen Burroughs joutui odottamaan vapautustaan viisi kuukautta Saint Louisin ulkopuolella Jeffersonin kasarmilla. Tänä aikana hän tapasi chicagolaisen sotilaan, joka myös odotti vapautusta. Vapautuksen jälkeen Burroughs muutti Chicagoon ja työskenteli useilla aloilla, muun muassa tuholaismyrkyttäjänä.

Vaimon kuolema

Lopulta hän päätyi 1940-luvun puolivälissä New Yorkiin, missä hän tapasi kirjailijat Allen Ginsbergin ja Jack Kerouacin. 1940-luvun puolivälissä Burroughs ja Kerouac kirjoittivat yhdessä romaanin And the Hippos Were Boiled in Their Tanks, joka perustui heidän ystävänsä murhaan. Kirja julkaistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Samoihin aikoihin Burroughs alkoi seurustella Joan Vollmerin kanssa, ja he muuttivat vuonna 1944 yhteisasuntoon Jack Kerouacin ja tämän ensimmäisen vaimon Edie Parkerin kanssa. Burroughs oli avoimesti kiinnostunut myös miehistä

Burroughs alkoi käyttää oopiumia ja vajosi heroiiniriippuvuuteen. Hän oli myös aseharrastaja, ja vuonna 1951 hän asui perheensä kanssa Mexico Cityssä. Siellä hän leikki humalapäissään ampumaharjoituksia Joan Vollmerin kanssa ja ampui tämän epäselvissä olosuhteissa vahingossa kuoliaaksi. Tapahtuma jäi varjostamaan hänen loppuelämäänsä.

Junky ja Alaston Lounas

Burroughsin esikoisromaani Junky julkaistiin vuonna 1953 William Leen nimellä. Se oli suorasukainen, osittain omaelämäkerrallinen kuvaus huumekulttuurista. Hän jatkoi matkustelua ja ajautui lopulta Tangieriin, missä hänen tilansa heikkeni huumeiden takia ja rahatilanne kävi kestämättömäksi. Ginsbergin ja Kerouacin avustuksella Burroughs kirjoitti Tangierissa romaanin Alaston lounas, joka kuvasi William Leen kaoottista huumematkaa. Kirjassa käytettiin epälineaarista kerrontaa ja siinä oli sadomasokistisia, muodonmuutoksiin perustuvia ja satiirisia elementtejä. Vuonna 1959 julkaistu teos kiellettiin Yhdysvalloissa moraalisen kohun vuoksi, mutta lopulta 1960-luvulla se sai julkaisuluvan ja nosti Burroughsin julkisuuden valokeilaan. Hänestä tuli sekä ylistetty että paheksuttu kulttuurihahmo.

Kirjan julkaisun aikoihin Burroughs alkoi taiteilija Brion Gysinin innoittamana kehittää "cut-up"-tekniikkaa. Tässä menetelmässä tekstikatkelmia leikattiin ja järjestettiin uudelleen uusiksi lauseiksi, jotta lukijan ajattelua voisi vapauttaa perinteisistä kerronnan muodoista. Hän hyödynsi tätä tekniikkaa satiirissa ja tieteisfiktion elementeissä, mistä esimerkkeinä romaanit The Soft Machine (1961) ja Nova Express (1964), jotka kritisoivat kulutusyhteiskuntaa ja sosiaalista sortoa.

Vaikutus musiikkiin ja elokuviin

Burroughs kokeili myös äänileikkauksia nauhoitteiden avulla. Hän julkaisi ensimmäisen albuminsa Call Me Burroughs vuonna 1965. Siinä hän luki otteita Alastomasta lounaasta ja The Soft Machinesta. Burroughs jatkoi kirjallista uraansa 1970-luvulla julkaisemalla muun muassa kirjat, The Wild Boys: A Book of the Dead (1971) ja Exterminator! (1973). Hän kirjoitti myös elokuvakäsikirjoituksen The Last Words of Dutch Schulz sekä yhdessä Brion Gysinin kanssa teoksen The Third Mind (1978), jossa he esittelivät "cut-up"-filosofiaansa. Burroughs joutui kohtaamaan jälleen henkilökohtaisen tragedian, kun hänen poikansa Billy Burroughs Jr., joka oli myös kirjailija, menehtyi alkoholismiin liittyviin komplikaatioihin vuonna 1981.

Burroughs esiintyi myös muutamissa elokuvissa, kuten Gus Van Santin elokuvassa Drugstore Cowboy (1989) roolissa, joka pohjautuu hänen omaan novelliinsa ”The ’Priest’ They Called Him”.

Burroughs ei vaikuttanut pelkästään kirjallisuudessa vaan inspiroi myös monia muusikoita. Burroughs teki yhteistyötä esimerkiksi Patti Smithin, Laurie Andersonin, Sonic Youthin ja Genesis P-Orridgen kanssa. Rock-yhtyeet Soft Machine ja Steely Dan ottivat nimensä hänen teoksistaan. Samoin suomalaisen Michael Monroen johtama Demolition 23-yhtyeen nimi on peräisin William S Burroughsin teoksesta.

Nirvana-yhtyeen johtohahmo Kurt Cobain teki William S. Burroughsin kanssa singlen, jolla Burroughs lukee novelliinsa ”The ’Priest’ They Called Him” samalla kun Kurt Cobain säestää häntä kitaralla. William S Burroughsin ihailijoihin on kuulunut myös rock-laulajat David Bowie ja Iggy Pop joiden useiden laulujen sanoitukset ovat saaneet vaikutteita Burroughsilta. Vuonna 2020 Iggy Pop teki The Acid Lands nimisen levyn, jolla Iggy lausui Burroughsin kirjoituksia, samalla kun Opening Performance Orchestra ja Bill Laswell säestävät häntä.

Suomennettuja teoksia

• Nisti. (Junky, 1953) Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-51-5
• Alaston lounas. (Naked Lunch, joskus The Naked Lunch, 1959) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Gummerus, 1971.
• Hurjat pojat: Kuolleiden kirja. (The Wild Boys: A Book of the Dead, 1971) Suomentanut Kari Lempinen. Odessa, 1983. ISBN 951-9178-02-3 (Uusintapainos Sammakko, 2014. ISBN 978-952-483-277-9.)
• Punaisen yön kaupungit. (Cities of the Red Night, 1981) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2007. ISBN 978-952-483-016-4
• Kuolleitten katujen paikka. (The Place of Dead Roads, 1983) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-095-9
• Hämy. (Queer, kirjoitettu 1951, julkaistu 1985) Suomentanut Elina Koskelin. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2004. ISBN 978-952-483-141-3
• Kissa sisälläni. (The Cat Inside, 1986) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2005. ISBN 952-5194-93-0
• Lännen maat. (The Western Lands, 1987) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-137-6
• Interzone. (Interzone, 1989) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-177-2
• Koulutukseni: Unien kirja. (My Education: A Book of Dreams, 1995) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-184-0

Postuumit julkaisut

• Viimeiset sanat. (Last Words: The Final Journals of William S. Burroughs, 2000.) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-219-9
• Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. (And the Hippos Were Boiled in Their Tanks, 1945, julkaistu 2008. Yhteisteos Jack Kerouacin kanssa.) Suomentanut Sami Heino ja Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-152-9

Katso myös

• Kill Your Darlings

Kirjallisuutta

• Miles, Barry: Call Me Burroughs: A Life. New York: Twelve–Hachette, 2013. ISBN 978-1-4555-1195-2 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William S. Burroughs Wikimedia Commonsissa

• Burroughs, William S.: Rockmagiaa. Kääntänyt Tuusvuori, Jaakko S. Niin & näin, 1/2009.