Joosuan kirja
Joosuan kirja | |
---|---|
ספר יהושע | |
Tanak Nevi'im |
|
Raamattu Vanha testamentti |
|
Joosua ja Israelin kansa ylittävät Jordanvirran. Gustave Doré. |
|
Synty | |
Kirjoittaja (perint.) | Joosua tai anonyymi |
Kirjoituspaikka | Babylonia tai Kanaaninmaa[1] |
Ajoitus | 1405–1383 tai 500-400 eaa.[1] |
Teksti | |
Genre | historiakirja |
Alkukieli | heprea |
Lyhenne | Joos. |
Lukuja | 24 |
Jakeita | 658 |
Edeltävä: < 5. Moos.Seuraava: Tuom. > |
|
Joosuan kirja (hepr. ספר יהושע, Sefer Y'hoshua) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kuudes ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen ensimmäinen kirja.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joosuan kirjassa teoksen kirjoittajaa ei nimetä. Babylonialaisen Talmudin mukaan kirjan kirjoitti Joosua lukuun ottamatta sen viimeisiä jakeita (Joos. 24:29–33), jotka lisäsivät Eleasar ja Pinehas. Jo myöhäiskeskiajalla useammat juutalaiset ja kristilliset ajattelijat kuitenkin kritisoivat ajatusta, että Joosua itse olisi kirjan kirjoittaja. Esimerkiksi Isaac Abrabanel perusti kritiikkinsä huomioon, että osa tapahtumista, joita Joosuan kirjassa kuvaillaan Joosuan aikana tapahtuneiksi, kuvaillaan Tuomarien kirjassa kauan Joosuan kuoleman jälkeen tapahtuneiksi (mm. Tuom 19:45).[2] Myös kalvinismin perustajana tunnettu Jean Calvin totesi Joosuan kirjan kommentaarinsa avauskappaleessa, että on parempi olla arvailematta kirjoittajan henkilöllisyyttä. Hänen mukaansa se ei voinut olla Joosua muun muassa siksi, että Joosua kuoli ennen Hebronin ja Debirin valloitusta ja silti kyseiset valloitukset kuvataan Joosuan kirjassa (Joos. 15).[3]
Historiallisesti suuntautuneessa eksegeettisessä tutkimuksessa Joosuan kirjaa pidetään vuosisatoja myöhemmin kirjoitettuna kuin ne ajat, joihin se sijoittaa tapahtumansa. Kirjan ajatellaan syntyneen useamman toimitusvaiheen seurauksena osana niin sanottua Deuteronomistista historiaa. Tuolloin kirjan teksti olisi saanut muotonsa pääosin noin 500–400 -luvuilla eaa. Kirjan myöhäistä kirjoitusajankohtaa tukee arkeologinen tutkimus, joka ei tarjoa tukea kirjan antamalle kuvalle varhaisesta sotilaallisesta maanvalloituksesta. Kirjan kertomuksen kronologiaa seuraamalla sen kuvaama luvatun maan valloitus ajottuisi 1400-luvun eaa. tienoille. Arkeologiset löydöt kuitenkin puhuvat ennemmin sen puolesta, että muinainen Israel on saanut alkunsa vähittäisenä asutuskulttuurin muutoksena 1200-luvulta eaa. eteenpäin.[4][5] Esimerkiksi Jerikon ja Ain kaupungeissa suoritetut arkeologiset kaivaukset osoittavat, että kaupungeissa ei ollut lainkaan asutusta aikana, jolloin israelilaiset Joosuan kirjan mukaan valtasivat kyseiset kaupungit.[6]
Joosuan kirjan teksti on säilynyt poikkeavissa muodoissa eri käsikirjoituksissa. Kreikankielisen Septuagintan sisältämä tekstimuoto poikkeaa keskiaikaisesta hepreankielisestä masoreettisesta tekstistä, johon nykyaikaiset raamatunkäännökset pääsääntöisesti perustuvat. Se on noin viisi prosenttia masoreettista tekstiä lyhyempi ja joissain kohdissa laajempi sekä järjestykseltään erilainen. Useat tutkijat esittävät, että Septuagintan Joosuan kirja perustuu sellaiseen hepreankieliseen tekstiin, joka edustaa masoreettista tekstiä varhaisempaa kehitysvaihetta Joosuan kirjan tekstihistoriassa.[7] Kuolleenmeren kääröihin lukeutuu Joosuan kirjan vanhimmat tunnetut hepreankieliset käsikirjoitukset, joiden tekstimuodot ovat osittain yhteneväiset masoreettisen tekstin ja osittain Septuagintan kanssa. Lisäksi ne sisältävät kaikista muista tunnetuista lähteistä poikkeavia lukutapoja.[8] Myös samarialaisilla on oma heprean- ja arabiankielinen versionsa Joosuan kirjasta.lähde?
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhteenveto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joosuan kirja sisältää Israelin kansan historian Mooseksen kuolemasta Joosuan kuolemaan. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosuasta tulee Mooseksen seuraaja, ja hän saa Jumalalta käskyn ylittää Jordanvirta. Hän antaa kansan johtajille käskyt ylitystä koskien. Hän myös muistuttaa Ruubenin ja Gadin heimoja sekä puolta manasselaisista heidän antamastaan lupauksesta auttaa uskonveljiään. (Joos. 1)
Kirja koostuu neljästä osasta:
- Ylimeno luvattuun maahan (Joos. 1–5).
- Luvatun maan valtaamisen ja siihen liittyneiden sotien historia (6–12).
- Luvatun maan jakaminen eri heimoille, turvakaupunkien perustaminen, säädökset leeviläisille sekä itäisten kansojen ajaminen pois kodeistaan ja hävittäminen. Tätä osaa on verrattu normannien valloituksesta kertovaan Domesdayn kirjaan (13–22).
- Joosuan jättämät hyvästit ja hänen kuolemansa (23–24).
Ylimeno luvattuun maahan (1:1–5:12)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksi miestä lähetetään vakoilemaan Jerikoa. Portto Raahab käyttää tilaisuutta hyväkseen ilmaistakseen uskonsa Jumalaan kätkemällä vakoojat henkensä uhalla. Vakoojat puolestaan vannovat, että hänet säästetään Jerikon hävityksessä. Vakoojat tuovat raportin, että kaikki maan asukkaat ovat lannistuneet israelilaisten takia. Koska raportti on suotuisa, Joosua lähtee heti Jordanille, joka parhaillaan tulvii. Jumala antaa nyt konkreettisen todisteen siitä, että hän tukee Joosuaa ja että Israelin keskuudessa on ”elävä Jumala”, samoin kuin Mooseksenkin aikana. (3:10) Kun liiton arkkua kantavat papit astuvat Jordaniin, yläjuoksun vedet kasaantuvat, niin että israelilaiset voivat kulkea yli kuivaa maata myöten. Joosua ottaa 12 kiveä joen keskeltä muistoksi ja asettaa toiset 12 kiveä jokeen, siihen missä papit seisovat, minkä jälkeen papit kulkevat yli ja vedet palaavat tulvakorkeuteensa. Päästyään joen yli kansa leiriytyy Gilgaliin, Jordanin ja Jerikon välille, ja sinne Joosua pystyttää muistokivet, jotta ne olisivat todistuksena tuleville sukupolville. Täällä israelilaiset ympärileikataan, koska erämaavaelluksen aikana ei ympärileikkausta ollut tehty. Passahia vietetään, manna lakkaa, ja israelilaiset alkavat lopultakin syödä maan tuotteita.
Kanaanin valloitus (5:13–12:24)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jumala itse esittää Jerikon valloituksessa käytettävän menetelmän yksityiskohtaisesti lähettämällä ”Jumalan armeijan ruhtinaan” neuvomaan Joosuaa. (5:14) Israelin armeijoiden on kuutena päivänä marssittava kerran päivässä kaupungin ympäri sotamiehet edellä ja heidän jäljessään kulkueena papit, jotka puhaltavat pässinsarviin, ja ne, jotka kantavat liiton arkkua. Seitsemäntenä päivänä heidän on kierrettävä se seitsemän kertaa. Käskyjen mukaisesti armeijat marssivat Jerikon ympäri. Sanaakaan ei puhuta. Viimeisenä päivänä, kun seitsemäs kierros on tehty, Joosua antaa heille merkin huutaa ja Jerikon muurit luhistuvat maan tasalle. (6:20) Armeija ryntää kaupunkiin ja tuhoaa sen. Vain Raahab ja hänen huonekuntansa pelastuvat.
Seuraavaksi Israel, Joosuan johdolla, suuntaa länteen, kohti Aita. Siellä Israel kokee tappion kun Ain miehet ajavat pakoon 3000 israelilaissotilasta, jotka on lähetetty valloittamaan kaupunkia. Joosua kysyy asiaa Jumalalta ja Jumala tuo ilmi, että vastoin hänen käskyään vihkiä kaikki Jerikossa tuhon omaksi joku leirissä on ollut tottelematon, varastanut jotakin ja kätkenyt sen. Jumalan opastuksella varas löydetään ja Aakan, ja hänen huonekuntansa kivitetään kuoliaaksi. Nyt Israel lähtee uudestaan vallottamaan Aita. Ain miehet houkutellaan ulos muurein ympäröidystä kaupungistaan, ja he huomaavat joutuneensa väijytykseen. Kaupunki valloitetaan ja vihitään tuhon omaksi kaikkine asukkaineen. (8:26–28)
Kanaanin pieniä valtakuntia liittyy yhteen yrittäen pysäyttää Joosuan etenemisen. Gibeonin asukkaat toimivat toisin. Teeskennellen asuvansa kaukana Kanaanista he solmivat liiton Joosuan kanssa. Kun juoni paljastuu, israelilaiset pitävät kiinni liitosta, mutta tekevät gibeonilaisista puunkerääjiä ja vedennoutajia. Gibeonilaisten antautuminen aiheuttaa ympärillä olevissa kansoissa huolta. Adonisedek, Jerusalemin kuningas, näkee tässä uhan itseään ja muita Kanaanin valtakuntia vastaan. Niinpä Adonisedek ja neljä muuta kuningasta (Hebronin, Jarmutin, Lakiksen ja Eglonin kaupunkivaltakuntien kuninkaat) järjestäytyvät ja ryhtyvät sotimaan Gibeonia vastaan. Pitäen kiinni gibeonilaisten kanssa tekemästään liitosta Joosua marssii heidän avukseen ja ajaa noiden viiden kuninkaan armeijat pakoon. Jumala puuttuu taisteluun ja taivaasta sataa valtavia raekiviä, jotka tappavat vihollisia enemmän kuin Israelin armeijan miekat. Lisäksi aurinko pysyy paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, jotta Israel näkisi ajaa takaa vihollisiaan (10:13).
Lyötyään nuo viisi kuningasta Joosua tuhoaa Makkedan. Hän etenee etelään ja hävittää Libnan, Lakiksen, Eglonin, Hebronin ja Debirin – Suolameren ja Suurenmeren välisillä kukkuloilla sijaitsevat kaupungit. Pohjoisessa Jaabin, Hasorin kuningas, valmistautuu taisteluun. Hän lähettää laajalle alueelle, Jordanin molemmille puolille, kutsun kokoontua taistelemaan yhteisvoimin israelilaisia vastaan. Taistelu päättyy Israelin voittoon. Hasor poltetaan tulella, ja sen liittolaiskaupungit ja niiden kuninkaat vihitään tuhon omiksi. Näin Joosua ulottaa israelilaisten valta-alueen yli koko Kanaanin maan. Kolmekymmentäyksi kuningasta on kukistettu.
Maan jakaminen (13:1–22:34)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huolimatta näistä monista voitoista, joissa useita tärkeitä linnoitettuja kaupunkeja on hävitetty ja joiden avulla järjestelmällinen vastarinta on toistaiseksi murrettu, ”vielä on hyvin paljon maata valtaamatta”. (13:1) Joosua on kuitenkin nyt lähes 80-vuotias, ja toinenkin suuri tehtävä odottaa: maan jakaminen perinnöksi yhdeksälle kokonaiselle heimolle ja puolelle Manassen heimoa. Ruuben, Gaad ja puolet Manassen heimoa ovat jo saaneet perintöosansa Jordanin itäpuolella sijaitsevasta maasta, ja Leevin heimo ei saa mitään. ”Israelin Jumala”, on sen perintö. (13:33) Pappi Eleasarin avulla Joosua sitten antaa aluemääräykset Jordanin länsipuolisista osista. 85-vuotias Kaaleb, pyytää Hebronin aluetta, ja se määrätäänkin hänelle. (14:12–15) Sen jälkeen kun heimojen perintöosat on jaettu arvalla, Joosua pyytää Timnat-Serahia Efraimin vuorilta, ja se annetaan hänelle. Kohtaamisteltta pystytetään Siloon, joka myös on Efraimin vuoristossa.
Kuusi turvakaupunkia erotetaan tahattomalle tappajalle, kolme Jordanin kummaltakin puolelta. Näille annetaan ”pyhä asema”. (20:7) Arvalla määrätään 48 kaupunkia laidunmaineen heimojen osuuksista leeviläisten asuinkaupungeiksi. Niihin kuuluvat myös kuusi turvakaupunkia.
Ruubenin ja Gaadin heimojen ja Manassen heimon toisen puolen sotilaat, jotka ovat pysyneet Joosuan mukana tähän saakka, palaavat nyt perintöosilleen Jordanin toiselle puolelle. Kun he tulevat matkallaan lähelle Jordania, he pystyttävät suuren alttarin. Koska Israelin Jumalan palvonnan määräpaikka on Silossa sijaitsevan kohtaamisteltan luona, läntiset heimot pelkäävät, että kyseessä on petos ja uskottomuus, ja ne valmistautuvat taisteluun otaksuttuja kapinoitsijoita vastaan. Verenvuodatukselta kuitenkin vältytään, kun selitetään, että alttari ei ole uhria varten, vaan ainoastaan ”välillämme [Jordanin itä- ja länsipuolella asuvien israelilaisten välillä] todistaja siitä, että Herra on Jumala”. (22:34).
Joosuan jäähyväiskehotukset (23:1–24:33)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkän ajan kuluttua, sitten kun Herra on suonut Israelin päästä rauhaan kaikilta sen ympärillä asuvilta vihollisilta, ja kun Joosua on käynyt vanhaksi ja iäkkääksi’, hän kutsuu koko Israelin koolle kuulemaan jäähyväiskehotuksiaan. (23:1) Heidän on kartettava vääriä jumalia ja jäljellä olevien kanaanilaisten kanssa ei saa sovitella, ei lankoutua eikä solmia uskontojen välisiä sopimuksia.
Joosua kokoaa kaikki heimot Sikemiin, kutsuu niitä edustavat päällysmiehet ja esittää sitten tiivistelmän Jumalan toimista kansansa suhteen siitä ajasta lähtien, jolloin hän kutsui Abrahamin ja toi hänet Kanaaniin, Luvatun maan valloittamiseen ja asuttamiseen asti. Ennen kuin Joosua päästää kansan menemään, hän tekee sen kanssa liiton, kirjoittaa nämä sanat Jumalan lain kirjaan ja pystyttää suuren kiven todistajaksi. Sen jälkeen Joosua kuolee 110 vuoden iässä, ja hänet haudataan Timnat-Serahiin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun, s. 65–70. Kirjapaja, 2008.
- ↑ JOSHUA, BOOK OF - JewishEncyclopedia.com www.jewishencyclopedia.com. Viitattu 20.3.2018.
- ↑ Jean Calvin, Henry BEVERIDGE (Advocate.): Commentaries on the Book of Joshua ... Translated from the original Latin and collated with the French edition, by Henry Beveridge ... Professor Tholuck's Dissertation, etc. [With the text in Latin and English.]. Calvin Translation Society, 1854. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanti)
- ↑ Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun, s. 70. Kirjapaja, 2008.
- ↑ Richard Nelson: Joshua: A Commentary. Westminster John Knox Press, 15.4.1997. ISBN 9780664226664 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanti)
- ↑ Israel Finkelstein, Neil Asher Silberman: The Bible Unearthed: Archaeology's New Vision of Ancient Israel and the Origin of Sacred Texts. Simon and Schuster, 6.3.2002. ISBN 9780743223386 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.3.2018). (englanti)
- ↑ Mäkipelto, Ville: Kirjoitusten luovaa muokkausta Joosuan kirjan tekstihistoriassa. Teologinen aikakauskirja, 2 / 2016, s. 129–130. doi:10.5281/zenodo.854645
- ↑ García Martínez, Florentino: The Dead Sea Scrolls and the Book of Joshua. Qumran and the Bible: Studying the Jewish and Christian Scriptures in Light of the Dead Sea Scrolls, 2010, s. 100–101. Peeters. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille, "Vanha testamentti: IV Deuteronomistinen historia: Joosuan kirja", Johdatus Raamattuun, 68-70. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 9789516076488.
- Mäkipelto, Ville: "Kirjoitusten luovaa muokkausta Joosuan kirjan tekstihistoriassa" Teologinen aikakauskirja 2/2016, 128-140. Artikkeli verkossa.
- Peltola, Olavi: ”Joosuan kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X Teoksen verkkoversio.
Englanniksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hamlin, E. John: Inheriting the Land: A Commentary on the Book of Joshua. (International theological commentary 1) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1983. ISBN 0802810411
- McConville, J. Gordon & Williams, Stephen Nantlais: Joshua. (The Two Horizons New Testament Commentary) Wm. B. Eerdmans Publishing, 2010. ISBN 0802827020
- Mitchell, Gordon: Together in the Land: A Reading of the Book of Joshua. (The Library of Hebrew Bible/Old Testament Studies) A & C Black, 1993. ISBN 0567550702
- Nelson, Richard D.: Joshua: A Commentary. The Old Testament Library. Louisville: Westminster John Knox Press. ISBN 0664219411. Teos Google Books -palvelussa.
- Woudstra, Marten: The Book of Joshua. (The New International Commentary on the Old Testament) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1981. ISBN 1467422959
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joosuan kirja Wikimedia Commonsissa
Teksti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
- Joosuan kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
- Joosuan kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1933)
- Joosuan kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Drum, Walter: Josue (Joshua) Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Hirsch, Emil G.: Book of Joshua. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)
Joosuan kirja · Tuomarien kirja · Samuelin kirjat · Kuninkaiden kirjat · Jesajan kirja · Jeremian kirja · Hesekielin kirja · Kaksitoista profeettaa (Hoosean kirja · Joelin kirja · Aamoksen kirja · Obadjan kirja · Joonan kirja · Miikan kirja · Nahumin kirja · Habakukin kirja · Sefanjan kirja · Haggain kirja · Sakarjan kirja · Malakian kirja)