Göran Schildt
| Göran Schildt | |
|---|---|
 Göran Schildt Daphnen ruorissa 1970-luvun vaihteessa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. maaliskuuta 1917 Helsinki |
| Kuollut | 24. maaliskuuta 2009 (92 vuotta) Tammisaari |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, taidehistorioitsija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Göran Gustaf Ernst Schildt (11. maaliskuuta 1917 Helsinki – 24. maaliskuuta 2009 Tammisaari) oli suomenruotsalainen kirjailija ja taidehistorijoitsija.[1] Hän oli kirjailija Runar Schildtin ja Mila Schildtin (o.s. Heikel) poika.
Schildt tunnetaan ehkä parhaiten matkakuvauksistaan Daphne-purjeveneellään Välimerellä tekemistä matkoista. Päätös lähteä purjehtimaan syntyi Schildtin jouduttua viettämään puoli vuotta sairaalassa hänen haavoituttuaan talvisodassa. Arkkitehti Alvar Aalto oli yksi Daphnella käyneistä vieraista, ja heidän pitkä ystävyytensä oli perustana Schildtin pääteokselle, Aallon elämäkerralle Valkoinen pöytä.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schildt kävi koulua Lärkanin lukiossa Helsingissä. Hän valmistui filosofian tohtoriksi. Schildt opiskeli myös Sorbonnen yliopistossa Pariisissa. 1945 hän muutti Ruotsiin ja työskenteli Svenska Dagbladetin toimituksessa 1951–1990.
Schildt asui vuoroin Suomen Tammisaaressa ja Kreikan Leroksessa. Hänelle tarjottiin taidehistorian professuuria Helsingin yliopistosta, mutta hän päätti jatkaa kirjailijanuraansa.
Göran Schildtin ensimmäinen puoliso vuosina 1941–1964 oli ruotsalainen lasitaiteilija Mona Morales (1908–1999) ja toinen puoliso vuodesta 1966 Christine o.s. Werthmann (1940–).[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsiksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Önskeleken (1943)
- Önskeresan (1949)
- I Odysseus kölvatten (1951)
- Paris’ hemliga tecken (1952)
- Daphne och Apollon (1952)
- Tre veckor i Sovjet (1954)
- Medelhav (1955)
- Solbåten (1956)
- Ikaros’ hav (1957)
- Med Daphne i sexton länder (1960)
- Upptäcktsfärd i Sverige (1962)
- Resa på Nilen (1962)
- Kontrakurs (1963)
- Det gyllene skinnet (1964)
- Loggbok Stockholm–Rapallo (1966)
- Alvar Aaltos skulpturer (1967)
- Segla på Medelhavet (1969)
- Skulptur i Finland (1969)
- Ön som förtärdes av havet (1970)
- Alvar Aalto. Skisser (1973)
- Dianas ö (1976)
- Det vita bordet: Alvar Aaltos ungdom och grundläggande idéer (1982)
- Moderna tider: Alvar Aaltos möte med funktionalismen (1985)
- Farväl Daphne: 38 års segelfärder i sydliga vatten (1987)
- Den mänskliga faktorn: Alvar Aaltos mogna år (1991)
- Lånade vingar: Ungdomsminnen (1995)
- Tvivlets gåva (2000)
- Människor och gudar. Om jagupplevelsens förvandlingar (2002)
- Vinterkriget som fars: En ung mans dagbok (2003)
Suomeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toivematka. Suomentanut Lauri Hirvensalo. WSOY 1950.
- Odysseuksen vanavedessä. Suomentanut Lauri Hirvensalo. WSOY 1952. (Uusi, tekijän korjaama laitos. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava 1997.)
- Aurinkolaiva. Suomentanut Eero Ahmavaara. WSOY 1957. (Uusi, tekijän korjaama laitos. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava 1998.)
- Ikaroksen meri. Suomentanut Eero Ahmavaara. WSOY 1959.
- Daphne kuudessatoista maassa. Suomentaneet Inkeri Lattu, Eero Ahmavaara ja Lauri Hirvensalo. WSOY 1962.
- Alvar Aallon veistokset. Suomentanut Kristiina Kivivuori. Otava 1967.
- Dianan saari. Suomentanut Raija Mattila. Otava 1977.
- Lainasiivin: Nuoruudenmuistelmat. Suomentanut Raija Mattila. Otava 1995.
- Epäilyn lahja. Suomentanut Raija Mattila. Otava 2000.
- Nuoren sotilaan päiväkirja 1939-1945. Suomentanut Raija Mattila. Otava 2003.
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tollanderin palkinto 1952, 1991
- Ruotsin akatemian Suomi-palkinto vuonna 1981
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983
- Svenska litteratursällskapetin palkinto 1986, 1988
- Kirjallisuuden Suomi-palkinto 1995
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Göran Schildt. 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 1.12.2016.
- ↑ Hällsten, Annika: Frun till handa tar kontroll över sitt liv. Hufvudstadsbladet, 25.3.2017, s. 26–27. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Knif, Henrik: Göran Schildt: Kaksi elämää. ((Göran Schildt: Två liv, 2020.) Suomentanut Kari Koski) Helsinki: Gummerus, 2020. ISBN 978-951-24-1698-1
- Rask, Hedvig: ”Schildt, Göran (1917–2009)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 751–753. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Schildt, Göran hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Göran Schildtin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Maksullinen artikkeli.)
- Göran Schildt Ylen Elävässä arkistossa
- Christine ja Göran Schildtin säätiö
- Pekka Mandart: Venetsiasta Niilille (1991) Dokumenttielokuva, 28 min. Yle Areena.
- Pekka Mandart: Haave Välimerestä (1991) Dokumenttielokuva, 42 min. Yle Areena.
- Pekka Mandart: Daphnen vanavedessä (2000) Dokumenttielokuva, 54 min. Yle Areena.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
