Diocletianuksen palatsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Diocletianuksen palatsi
Yksi palatsin sisäpihoista.
Yksi palatsin sisäpihoista.
Maailmanperintökohde
Sijainti Kroatia
43°30′33.984″N, 16°26′35.988″E
Tyyppi kulttuurikohde
Kriteerit ii, iii, iv
Tunnusnumero 97
Valintahistoria
Valintavuosi 1979
Split is located in Kroatia
Split
Split

Diocletianuksen palatsi (kroatiaksi Dioklecijanova palača) on antiikin Rooman ajalta säilynyt rakennus Splitin kaupungissa Kroatiassa. Palatsin rakennutti Rooman keisari Diocletianus (n. 230–313) synnyinkaupunkinsa Salonan lähelle 200-luvun lopussa ja 300-luvun alussa. Keisari vetäytyi palatsiin viettämään eläkepäiviään luovuttuaan vallasta vuonna 305.[1][2]

Palatsi rakennettiin alun perin enemmän linnoitukseksi kuin asuinrakennukseksi. Sen alkuperäinen pohjakaava oli muodoltaan muurien ja tornien reunustama suorakaide. Nykyisin palatsin alkuperäisistä rakennuksista on jäljellä noin puolet.[1] Palatsin alue käsittää noin puolet Splitin historiallisesta keskustasta. Palatsi on Unescon maailmanperintökohde.[3]

Historia ja nykypäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman keisari Diocletianus (n. 230–313) alkoi suunnitella palatsin rakentamista kymmenen vuotta ennen luopumistaan vallasta, todennäköisesti huonon terveydentilansa vuoksi. Palatsi rakennettiin sekä asuinrakennukseksi että merilinnoitukseksi. Palatsialueen alkuperäinen koko oli 3 hehtaaria.[4]

Robert Adam: Ruins of the Palace of the Emperor Diocletian at Split, 1764.

Palatsi vaurioitui pahoin avaarien hyökkäyksessä 600-luvulla. Kun avaarit vetäytyivät, raunioituneen Salonan kaupungin asukkaat muuttivat palatsin alueelle ja rakensivat sinne kotinsa. Splitin kaupunki alkoi muodostua palatsin ympärille.[4]

Keskiajan jälkeen palatsi unohdettiin länsimaissa vuosisadoiksi. Skotlantilainen arkkitehti Robert Adam tutki sen raunioita 1700-luvulla. Hänen julkaisujensa[5] ja esitelmiensä kautta palatsin muodot vaikuttivat uusklassimin muodostumiseen ja suosioon.

Palatsin alue on ollut asuttu rakentamisestaan saakka. Splitin asukkaille palatsi ei ole arkeologinen kohde vaan kaupungin keskusta. Palatsin alueella on kauppoja ja markkinapaikkoja, ja monet sen rakennuksista ovat edelleen päivittäisessä käytössä.[6] Palatsin alue ei ole ollut aina haluttu asuinalue. Maailmansotien välillä aluetta kutsuttiin ghetoksi ja sitä asuttivat venäläiset pakolaiset. Alue oli Splitin kaupungin punaisten lyhtyjen alue.[7]

Palatsin arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen palatsialueen pohjapiirros.

Vaikka palatsia pidetään yhtenä parhaiten säilyneistä roomalaisista palatsikokonaisuuksista, se ei ole nykyisin arkkitehtonisesti yhtenäinen alue. Palatsialueella on rakennettu vuosisatojen kuluessa niin paljon, että roomalaiselta ajalta periytyvää rakentamista on nähtävissä paikoin vain vähän. Palatsialueella on kuitenkin useita yksittäisiä hyvin säilyneitä rakennuksia.[7] Alueen rakennuksissa näkyy historiallinen kerroksellisuus. Roomalaisten rakennusten lisäksi palatsin alueella on rakennuksia keskiajalta, renessanssin ajalta ja barokin ajalta.[6]

Muurit ja portit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palatsin itäinen eli hopeinen portti.

Palatsialueen eteläosassa sijaitsivat keisarin asuintilat ja erilaiset viralliseen käyttöön tarkoitetut rakennukset. Pohjoisosa oli varattu sotilaiden asunnoiksi ja parakeiksi. Suorakaiteen muotoista palatsialuetta ympäröivät 215 x 180 metriä pitkät muurit. Jokaisessa nurkassa oli iso vartiotorni ja neliön jokaisella sivulla portti. Kaikilla muilla paitsi eteläisellä meren puoleisella sivustalla oli lisäksi vartiotorneja muurin varrella.[8]

Muurin pohjoinen portti eli kultainen portti johti tielle, joka vei keisarin synnyinkaupunkiin Salonaan, silloiseen Dalmatian pääkaupunkiin.[9] Itäinen, vähemmän käytetty hopeinen portti avautui roomalaiseen Epetian kaupunkiin, jonka paikalla sijaitsee nykyisin Stobreč.[10] Läntinen portti, jota kutsuttiin myös rautaportiksi oli alun perin sotilaiden käytössä. Se on ainoa porteista, joka on ollut jatkuvassa käytössä palatsin rakentamisesta saakka.[11] Eteläinen portti oli roomalaisena aikana meriportti, jonka kautta keisari pääsi purjehtimaan aluksellaan suoraan palatsin pohjakerrokseen.[12]

Aukiot ja rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porteilta johtivat tiet palatsin keskellä sijaitsevalle peristyylille eli pylväiden reunustamalle aukiolle, joka oli Rooman aikana tärkeä seremoniallinen keskus.[13] Peristyylille johtavalla tiellä on roomalaiselta ajalta peräisin oleva vestibyyli eli eteishalli, jossa tavattiin merkittäviä vieraita.[14] Alkuperäisistä palatsin pohjoispuolen sotilasparakeista on jäljellä hyvin vähän. Palatsin eteläosassa keisarin asuinalueella sijaitsivat Jupiterin temppeli ja Diocletianin mausoleumi, jotka muutettiin vuosisatojen kuluessa kirkkorakennuksiksi. Mauseoleumi muutettiin Pyhän Domniuksen katedraaliksi vuonna 653. Jupiterin temppeli muutettiin kastekappeliksi, ja siihen rakennettiin lisäosia 1300- ja 1400-luvuilla.[4]

Kellarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palatsin kellarikerrokset.

Palatsin eteläosan alla sijaitsevat kellarikerros on yksi parhaiten säilyneistä aikansa rakennuskokonaisuuksista maailmassa. Kun maanpäälliset osat tuhoutuivat, kellarikerros säästyi. Kellariosa on myös yksi pääsyistä, miksi Diocletianuksen palatsi on nimetty Unescon maailmanperintölistalle. Roomalaisena aikana rakennelman tarkoitus oli lähinnä korottaa keisarin asuinrakennuksia, mutta huoneissa säilöttiin myös ruokaa. Kellareissa asuttiin keskiajalla ja myöhemmin niistä tuli yläpuolisen keskustan kaatopaikka. Kellarit siistittiin arkkitehti Vicko Andrićin johdolla 1800-luvun puolivälissä. Nykyisin kellarissa on näyttely- ja myyntitiloja.[15]

Mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin alueella on kuvattu useita elokuvia ja televisiosarjoja, tunnetuimpana HBO:n tuottaman Game of Thrones -sarjan neljättä tuotantokautta.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Niksic, Goran: Jupiter Rising www.wmf.org. 2004. World Monuments Fund. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Diocletian's Palace World Monuments Fund. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Historical Complex of Split with the Palace of Diocletian. UNESCO world heritage sites.
  4. ↑ a b c Palace of Diocletian | building, Split, Croatia Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Ruins of the palace of the Emperor Diocletian at Spalatro in Dalmatia. Digital Library for the Decorative Arts and Material Culture
  6. ↑ a b Split | Croatia Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b Bousfield, Jonathan,: The rough guide to Croatia, s. 285–291. London: ough Guides Ltd,. ISBN 978-0-241-20439-9, 0-241-20439-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 28.10.2020).
  8. ↑ Split - Diocletian Palace visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  9. ↑ Split - The Golden Gate visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  10. ↑ Split - The Silver Gate visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  11. ↑ Split - The Iron Gate visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  12. ↑ Split - The Brass Gate visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  13. ↑ Split - Peristyle (Peristil) visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  14. ↑ Split - Vestibule visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  15. ↑ Split - The Substructures visitsplit.com. Visit Split. Viitattu 28.10.2020.
  16. ↑ Day 72: Filming in Diocletian’s Palace & Žrnovnica winteriscoming.net. 27.9.2013. Winter is Coming. Arkistoitu 7.4.2021. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
Kroatia
Unescon maailmanperintökohteet Kroatiassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Diocletianuksen_palatsi&oldid=22190600”