Lapin väestöä ryhdyttiin evakuoimaan syyskuun alkupäivinä 1944 sisäministeri Kaarlo Hillilän antamalla käskyllä. Osa väestöstä siirrettiin sodan jaloista Pohjanmaalle, osa Ruotsiin. Kun saksalaiset oli häädetty maasta, Lapin asukkaita odotti tuhottu kotiseutu.
Pohjois-Suomen joukkoja, joista muodostettiin III Armeijakunta, johti kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo. Koska operaatioon osallistui paljon nuoria varusmiehiä, Lapin sotaa on myöhemmin kutsuttu ”lasten ristiretkeksi”.
Sotatoimet Pohjois-Suomessa käynnistyivät 1.10.1944 suomalaisten tekemällä maihinnousulla Tornioon. Tornion ja Kemin rajut taistelut ja Rovaniemen valtaus olivat jo veristä sotaa. Rovaniemi vallattiin saksalaisilta 16.10.1944.
Kostoksi saksalaiset polttivat Rovaniemen maan tasalle ja aloittivat Lapin järjestelmällisen hävittämisen.
Viimeiset saksalaiset, joita Pohjois-Suomessa oli kaikkiaan noin 215 000 miestä, poistuivat Norjan puolelle 27.4.1945. Taistelujen päättymisen kunniaksi nostettiin Kilpisjärvellä salkoon siniristilippu kolmen valtakunnan rajapyykillä.
Lapin sodassa kaatui yli 1000 suomalaista. Lapin rakennuskanta hävitettiin sodassa lähes kokonaisuudessaan. Väestön tilapäisinä asuntoina olivat parakit, junavaunut ja jopa maakuopat. Hiljalleen Lappi alkoi kuitenkin nousta jaloilleen.
Teksti: Reijo Perälä