Ero sivun ”Pierre Jonquères d’Oriola” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RotlinkBot (keskustelu | muokkaukset)
p päivitetty kuollut linkki
kuva
Rivi 1: Rivi 1:
{{MitalitaulukkoYlä|Óscar Cristi, Pierre Jonquères d'Oriola, Fritz Thiedemann.jpg|250px|d’Oriola (kesk.) Helsingin olympialaisissa 1952.}}
{{MitalitaulukkoYlä}}
{{MitaliMaa| {{FRA}}}}
{{MitaliMaa| {{FRA}}}}
{{MitaliLaji| [[Esteratsastus]]}}
{{MitaliLaji| [[Esteratsastus]]}}

Versio 18. elokuuta 2019 kello 23.13

Mitalit
d’Oriola (kesk.) Helsingin olympialaisissa 1952.
d’Oriola (kesk.) Helsingin olympialaisissa 1952.
Maa:  Ranska
Esteratsastus
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 yksilökilpailu
Kultaa Kultaa Tokio 1964 yksilökilpailu
Hopeaa Hopeaa Tokio 1964 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa México 1968 joukkuekilpailu
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Buenos Aires 1966 yksilökilpailu
Hopeaa Hopeaa Madrid 1954 yksilökilpailu
Pronssia Pronssia Pariisi 1953 yksilökilpailu
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Pariisi 1959 yksilökilpailu

Pierre Jonquères d'Oriola (1. helmikuuta 1920 Corneilla-del-Vercol19. heinäkuuta 2011 Corneilla-del-Vercol) oli ranskalainen esteratsastaja, olympiavoittaja ja maailmanmestari. Hän oli lajinsa menestyneimpiä urheilijoita.[1]

Jonquères d'Oriola osallistui esteratsastajana viisiin kesäolympialaisiin. Helsingissä 1952 hän voitti yksilökilpailun kultaa ja sijoittui Ranskan joukkueessa viidenneksi. Melbournessa 1956 hän oli yksilökilpailun kuudes ja joukkuekilpailun kahdeksas, ja Roomassa 1960 yksilökilpailun 18:s ja joukkuekilpailun viides. Tokiossa 1964 Jonquères d'Oriola saavutti toisen yksilökilpailun olympiavoittonsa, minkä lisäksi hän saavutti Ranskan joukkueessa olympiahopeaa. Viimeisissä olympiakisoissaan, Méxicossa 1968 hän saavutti toisen joukkuekilpailun olympiahopean ja oli yksilökilpailun 17:s.

Neljän olympiamitalin lisäksi Jonquères d'Oriola voitti maailmanmestaruuden Buenos Airesissa 1966, kaksi muuta MM-mitalia ja yhden EM-mitalin. Maailmanmestaruutensa myötä hänestä tuli tuolloin Hans Günter Winklerin ja Raimondo D’Inzeon ohella yksi kolmesta kolmeen henkilökohtaiseen olympiavoittoon tai maailmanmestaruuteen yltäneestä esteratsastajasta. Jonquères d'Oriolan serkku Christian d’Oriola oli kaikkien aikojen menestyneimpiä florettimiekkailijoita.

Jonquères d'Oriola menehtyi 91-vuotiaana kotonaan 19. heinäkuuta 2011.[2][3]

Lähteet

Viitteet