Teneriffa
Teneriffa (esp. Tenerife) on Kanariansaarten suurin saari. Asukasluvultaan se on Espanjan suurin ja pinta-alaltaan Mallorcan jälkeen toiseksi suurin saari.
Teneriffan suurin kaupunki Santa Cruz de Tenerife on myös samannimisen maakunnan pääkaupunki sekä Kanariansaarten itsehallintoalueen pääkaupunki yhdessä Gran Canarialla sijaitsevan Las Palmasin kanssa. Muita suuria kaupunkeja ovat Teneriffan pohjoisen lentoaseman ja Santa Cruz de Tenerifen läheisyydessä sijaitseva entinen pääkaupunki San Cristóbal de La Laguna sekä saaren pohjoisrannalla sijaitseva Puerto de la Cruz.
Maantiede
muokkaa
Saarella sijaitsee koko Espanjan korkein vuori, 3 718 metrin korkeuteen yltävä tulivuori Teide. Vuorelle pääsee hyvällä ilmalla ylös köysirataa pitkin Las Cañadasin kraatterialueelta.
Puerto de la Cruzin yläpuolella aukeaa Orotavan laakso (Valle de la Orotava), joka on erittäin hedelmällistä aluetta, sillä Atlantilta puhaltavat tuulet tuovat kaivattua sadetta. Sade jää usein rinteeseen eikä pääse jatkamaan Teneriffan eteläosaan, joka on paljolti keinokastelun varassa.
Pohjoisrannikolla kasvatetaan banaaneita ja viiniä.[2]
Saaren eteläosassa, lähellä Costa del Silencion turistikeskusta on Teneriffan eteläinen lentoasema. Sen läheisyydessä sijaitsevat yhteenkasvaneet turistikeskukset Los Cristianos ja Playa de las Américas.
Geologia
muokkaaTeneriffan syntyhistoria
muokkaa
Teneriffa ja sen kerrostulivuorihuiput Pico Teide ja Pico Viejo ovat näkyvät osat valtavasta kerrostulivuorirakennelmasta, joka nousee Atlantin valtamerestä. Rakennelman muodostuminen vedenpinnan yläpuolelle alkoi mioseenikauden lopulla noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten, ja pääosa kerrostulivuoren kilpimassiivista oli muodostunut 3,5 miljoonaa vuotta myöhemmin.[3]
Kilpimassiivi muodostui kolmesta erillisestä osasta: luoteessa Tenon, koillisessa Anagan ja etelässä Rogue del Conden massiiveista. Nämä massiivit sisältävät Teneriffan saaren vanhinta kivimateriaalia.[4] Näillä vanhimmilla alueilla esiintyy vuorotellen tuhkakerrostumia ja lähes vaakasuoria basaltteja, ja paikoitellen kerrostumia halkovat rakopurkaukset. Tenon ja Roque del Conden alueella on myös fonoliitti- ja trakyyttimuodostumia. Itse Roque del Conde on yläosaltaan tasainen noin tuhat metriä korkea vuori.[5] Tenon massiivi on iältään 6,7–4,5 miljoonaa vuotta. Anagassa vulkaanisia syklejä on ollut kolme: vanhin yli 6,5 miljoonaa vuotta sitten, toinen välillä 6,5–4,5 Ma ja kolmas noin 3,6 miljoonaa vuotta sitten. Roque del Conden kivien ikämäärityksistä on saatu vaihtelevia tuloksia välillä 11,6–3,5 Ma.[6]
Massiivien rakentumisen jälkeen niiden keskelle syntyi Las Cañadasin purkaus, joka vähitellen kasvatti erilliset saaret toisiinsa kiinni. Tässäkin kohtaa alueen syntymähistoria on ollut vaikeasti selvitettävissä, ja eri tutkimukset ovat päätyneet osin erilaisiin tulkintoihin. Uusien tutkimusten perusteella on päädytty siihen, että Las Cañadasin kaldera on syntynyt kolmessa vaiheessa, joihin kuhunkin on kulunut aikaa noin miljoona vuotta. Vaikeus on johtunut siitä, että synnyn yhteydessä on esiintynyt laavapurkauksia ja -räjähdyksiä, jättimaanvyörymiä sekä magmakammioiden ja kraatterien romahduksia, useita rakopurkauksia ja hydrotermisiä purkauksia. Lisäksi magmamateriaalin koostumus on vaihdellut.[5]
Ensimmäisen Cañadasin tulivuoren kehitys alkoi noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten nykyisen alueen lounaisosaan. Toisen vaiheen Cañadas eli Ucanca syntyi 1,59 miljoonaa vuotta sitten. Sen purkausmateriaalia on erityisen paljon Teneriffan länsiosissa. Tämän tulivuoren romahdettua 1,18 miljoonaa vuotta sitten kolmas Guojaran vaihe syntyi 850 000 vuotta sitten saaren itäisille osille. Kolmas Cañadasin tulivuori romahti noin 570 000 vuotta sitten. Tämäkään romahdus ei kuitenkaan lopettanut tulivuoritoimintaa, vaan seuraava tulivuori Diego Hernándes kasvoi nopeasti 370 000 vuotta sitten arviolta yli 3 000 metrin korkeuteen. Nopean kasvun vuoksi tulivuoresta tuli epävakaa, ja se vyöryi Icodin jättimaanvyörymässä mereen 179 000 vuotta sitten.[7]
Nykyinen Pico Teiden ja Pico Viejon kaksoiskerrostulivuori syntyi Icodin maanvyörymän synnyttämän hevosenkengän muotoisen kalderan keskelle 170 000–130 000 vuotta sitten. Teiden laavoja on virrannut useista aukoista eri puolille kalderaa ja sen avoimesta pohjoisosasta meren suuntaan. Nykyinen ylin huippu, pieni kerrostulivuori El Piton, on syntynyt aikaisempaan avaraan pääkraatteriin. Teide ei todennäköisesti enää kasva tai purkaudu voimakkaasti yläkraatteristaan, mutta siellä tavataan yhä fumaroleja. Fumarolit ovat värjänneet nykyisen pienen kraatterin seinämät keltaisiksi ja vaaleiksi.[8]
Purkausten volyymit
muokkaaTeneriffan saaren kiviaineksen määräksi merenpohjalta Teiden huipulle on arvioitu 15 000–23 600 kuutiokilometriä. Tilavuuden suuruus vaihtelee pohjan syvyyden eri arvioista. Koska merenalaisista osista ei ole paljon tutkimustietoa, keskitytään tässä vain merenpohjan yläpuoliseen noin 2 000 km³:n tilavuuteen. Vanhojen massiivien osuus tästä tilavuudesta on suurin osa, noin 2 000–1 000 km³. Pääosa vanhoista purkauksista tapahtui 8–4 miljoonaa vuotta sitten, ja keskimääräinen purkausnopeus oli 0,5–0,25 km³/ka.[9]
Cañadasin ensimmäisen tulivuoren tilavuus oli noin 350–400 km³ ja muodostumiseen kului noin miljoona vuotta, joten keskimääräinen purkausnopeus oli noin 0,4 km³/ka. Toinen Cañadasin tulivuori oli ensimmäistä hieman pienempi: 150–200 km³. Sen rakentumiseen kului noin 0,8 Ma, ja keskimääräinen purkausnopeus oli noin 0,2–0,25 km³/ka. Kolmas Cañadas, Guojaran selänne, syntyi noin 200 000 vuodessa, sen tilavuus on 250–300 km³ ja purkausnopeus noin 1,25–1,5 km³/ka.[9]
Itse Pico Teiden ja Pico Viejon kaksoistulivuoren tilavuus on noin 150 km³. Sen syntymiseen kului alle 200 000 vuotta ja keskimääräinen purkausnopeus oli vähintään 0,75 km³/ka. Viimeisimpien purkausten tilavuus on noin 100 km³ noin 0,5 km³/ka nopeudella.[9]
Purkausten nopeus saarella on siis ollut noin 0,2–1,75 km³/ka, keskimäärin nopeus kahdeksan miljoonan vuoden aikana on ollut noin 0,3 km³/ka. Tämä on melko pieni luku verrattuna muihin tulivuoriin. Pääosa Teneriffan vulkaanisesta aktiivisuudesta onkin todennäköisesti tapahtunut tehokkaampina intervalleina, ja nopeutta on vaikea arvioida epäjatkuvien purkaussyklien vuoksi. Purkausnopeuden perusteella saari on alkanut kasvaa merenpohjalta 50–20 miljoonaa vuotta sitten.[10]
Petrologia
muokkaaTeneriffa voidaan jakaa petrologisesti eri provinsseihin, ja eri alueet ovat syntyneet omina purkauksinaan. Yksinkertaistetusti näitä alueita ovat vanhat basalttialueet (Anaga, Teno ja Roque del Conde), Cañadasin purkaussarjat, dorsaaliset laavasarjat ja nuorimmat sarjat. Pääosa Teneriffan kivimateriaalista muodostuu piiköyhästä, alkalibasalttisesta magmasta. Tholeiittisia magmoja ei juuri tavata. Sen sijaan pitkälle differentoituneet magmat fonoliitit ja trakyytit ovat yleisiä.[10]
Vanhat basalttialueet koostuvat basalttisista laavoista ja pyroklasteista. Kivimateriaali on alkalibasalttisen sarjan laavasta syntynyttä. Tämän lisäksi alueilta löytyy paksuja klastisia kerroksia sekä fonoliitti- ja trakyyttimuodostumia. Cañadasin purkaussarjojen kivimateriaali on vaihtelevaa: alueilta löytyy basalttista, fonoliittistä ja trakyyttistä laavaa sekä ignimbriittejä, joiden syntyminen vaatii happamampaa laavaa.[9]
Dorsaalisiksi sarjoiksi kutsutaan selänteenä Teideltä itään jatkuvia alueita sekä Güimarin ja La Orotavan laakson jyrkänteitä. Ne ovat syntyneet noin 0,8 Ma sitten Guorajan yhteydessä, mutta ne käsitetään erillisiksi Cañadasin purkaussarjoista erityyppisen magman vuoksi. Tämän alueen magma on pääosin basalttista, samantyyppistä kuin vanhoilla massiiveilla. Myös nuorimpien sarjojen kivimateriaali on pääosin basalttista. Pääosassa basaltteja on vaihtelevissa määrin oliviini- ja klinopyrokseenifenokrystejä.[11]
Historialliset tulivuorenpurkaukset
muokkaaEnsimmäiset havainnot Kanariansaarten tulivuorenpurkauksista ovat 1400-luvulta, jolloin saarille saapuivat ensimmäiset tutkimusmatkailijat. Espanjan alaisuuteen saaret päätyivät lopullisesti vuonna 1495. Ensimmäiset, mutta epätarkat havainnot Teneriffan purkauksista ovat Orotavan laaksosta vuodelta 1430. Tämän lisäksi samalta vuosisadalta tunnetaan kaksi muutakin purkausta, molemmat Teideltä. Ensimmäinen niistä on epätarkka, ja havaintoja ovat tehneet sekä alkuperäisasukkaat että tutkimusmatkailijat vuosina 1478–1480. Toisen tiedot kirjasi Kristoffer Kolumbus pysähtyessään ensimmäisellä Amerikan-matkallaan La Gomeran saarelle vuonna 1492. Kolumbuksen mukaan tuolloin Teideltä on noussut suuria ”liekkejä”.[5]
1700-luvun alussa Teneriffalla tapahtui paljon purkauksia. Siete Fuentesilla syntyi 1704–1705 maanjäristysten jälkeen purkausaukko, josta virtasi basalttista laavaa läheiseen laaksoon. Fasniassa 1705 nykyisen Teiden observatorion läheisyydessä tapahtui maanjäristyksiä, jotka synnyttivät lukuisia purkausaukkoja, laavalähteitä, pieniä räjähdyskraattereita sekä puolitoista kilometriä pitkän kukkulan. Purkauslähteeltä lähti aa-tyypin laavavirta kaakkoon. Purkauksen yhteydessä kuoli 16 ihmistä. Arafossa oli myös vuonna 1705 edellisiä voimakkaampi purkaus, joka synnytti noin sata metriä korkean kukkulan, ja basalttista laavaa virtasi alueelta lähes mereen asti.[12]
Montaña Negran tulivuori syntyi vuonna 1706 Teneriffan luoteisosaan noin seitsemän kilometriä Garachicon kaupungista etelään. Syntyneessä tapahtumaketjussa laava peitti Garachicon rannikkokaupungin ja tuhosi saaren pohjoisrannikon tärkeimmän sataman. Nykyinen kaupunki on rakennettu uudelleen laavakielekkeen päälle.[12]
Pico Viejon lounaisrinteellä tapahtui Chahorran purkaus vuonna 1798. Noin sata vuorokautta kestäneitä purkauksia edelsi maanjäristyksiä jo vuonna 1795. Laavat virtasivat kalderan pohjalle aa- ja pahoehoe-laavoiksi. Teneriffan viimeisin purkaus tapahtui vuonna 1909 saaren luoteisosassa vanhan Chinyero-kukkulan kohdalla. Siinä syntyi vuoroin tuhkaa ja basalttista laavaa. Nykyinen Chinyero-kukkula on noin 50 metriä korkea.[5]
Historia
muokkaa
Ennen eurooppalaisia saarilla asui guancheja, joiden uskotaan olleen Afrikan berbereiden jälkeläisiä. Eurooppalaisten saapuessa heidän kulttuurinsa eli kivikautta eikä heillä ollut merikelpoisia veneitä.[13] Saarelta on löytynyt monia luolamaalauksia ja muita arkeologisia kohteita.[14]
Vuonna 1493 Alonso Fernández de Lugo sai Espanjan kuningasparilta luvan valloittaa Teneriffan saaren.[15] Valloituksen jälkeen monet guanchet pakotettiin orjiksi. Heitä kuoli isorokkoon ja flunssaan. Eloonjääneet mukautuivat uuteen yhteiskuntaan. Saarilla alettiin kasvattaa sokeriruokoa, ja metsät raivattiin vähitellen pois viljelmien tieltä. Myöhemmin viljeltiin myös tupakkaa ja tomaatteja, sekä viiniä ja kokenillikirvoja.[16]
Merirosvot hyökkäilivät saarelle moneen otteeseen, ja se joutui myös Espanjan käymien sotien näyttämöksi. Horatio Nelson hyökkäsi sinne vuonna 1797 ja haavoittui.[17]
Matkailu alkoi 1800-luvun loppuvuosina. Etelärannikon kaupungit kuten Arona kasvoivat 1900-luvun kuluessa suuresti matkailun takia.[2]
Teneriffalla on tapahtunut maailman tuhoisin lento-onnettomuus, kun kaksi Boeing 747 -konetta törmäsi toisiinsa pohjoisen lentoaseman kiitotiellä vuonna 1977 ja 583 ihmistä sai surmansa. Tapauksen jälkiseurauksena saarelle rakennettiin uusi lentoasema eteläosaan, jossa on vähemmän sumuista.[2]
Matkailu
muokkaa
Teneriffa tunnetaan perinteisenä rantalomakohteena, ja se sopii hyvin perheille.[18] Teneriffaa reunustavat pehmeähiekkaiset rannat. Tulivuori Teiden ympäristö on luontomatkailijoiden suosiossa. Teneriffa on myös tunnettu golfkohde.[18] Teneriffan perinteisin lomakohde on saaren pohjoisosassa sijaitseva Puerto de la Cruz. Suosituimmat Teneriffan lomarannoista ovat Playa de las Américas ja Los Cristianos.[18]
Teneriffan nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Espanjan korkein vuori Teide, joka on 3 718 metriä merenpinnan yläpuolella. Toinen suosituimmista ja tunnetuimmista nähtävyyksistä on Puerto de la Cruzissa sijaitseva Loro Parque -eläintarha, jossa on kaiketi maailman suurin papukaijapuisto sekä maailman suurin valaiden allas, OrcaOcean.[19] Teneriffalla sijaitsee myös Siam Park -niminen vesipuisto.
San Cristóbal de La Lagunan kaupunki on Unescon maailmanperintökohde.[20]
Liikenne
muokkaaSaarella on kaksi lentoasemaa, Teneriffan pohjoinen ja eteläinen lentoasema. Eteläisellä käy vuosittain yhdeksän miljoonaa matkustajaa. Pohjoiselle asemalle laskeutuvat useimmat Kanariansaarten väliset lennot. Teneriffalle on muilta Kanariansaarilta säännöllistä lautta- ja kantosiipialusliikennettä.[21]
Kunnat
muokkaaGalleria
muokkaa-
Plaza de España Santa Cruzissa -
Orotavan kasvitieteellinen puutarha Puerto de la Cruzissa -
Karnevaalit Puerto de la Cruzissa helmikuussa 2008 -
Puerto de la Cruzin Loro Parque -eläintarhassa on muun muassa pingvinaario -
Ilmakuva Playa de las Américasista -
Turisteille vähemmän tunnettu Playa de las Teresitasin ranta saaren koillisosassa -
Pyramidi Güimarissa -
-
Garachicon kylä saaren luoteisosassa. Kuvassa vasemmalla San Felipen linna. -
Näkymä Mascan laaksoon -
Taustalla Teiden tulivuori -
Lähteet
muokkaa- Aarnio, Hannu & Aarnio, Leena: Kanariansaarten luonto-opas, s. 359. Hämeenlinna: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2006. ISBN 951-31-3674-4
- Ablay, G.J. & Martí, J. 1999. Stratigraphy, structure, and volcanic evolution of the Pico Teide–Pico Viejo formation, Tenerife, Canary Islands. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 103(1), 175-208.
- Ancochea, E., Fuster, J., Ibarrola, E., Cendrero, A., Coello, J., Hernan, F., Cantagrel, J.M. & Jamond, C. 1990. Volcanic evolution of the island of Tenerife (Canary Islands) in the light of new K-Ar data. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 44(3), 231-249.
- Carracedo, J. C. 1999. Growth, structure, instability and collapse of Canarian volcanoes and comparisons with Hawaiian volcanoes. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 94(1), 1-19.
- del Potro, R., Pinkerton, H., & Hürlimann, M. 2009. An analysis of the morphological, geological and structural features of Teide stratovolcano, Tenerife. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 181(1), 89-105.
- Geyer, A., & Martí, J. 2010. The distribution of basaltic volcanism on Tenerife, Canary Islands: implications on the origin and dynamics of the rift systems. Tectonophysics, 483(3), 310-326.
- Kunkel, G. 1976. Biogeography and ecology in the Canary Islands. The Hague: Dr. W. Junk 511p. (Monographiae Biologicae vol. 130)-Illus., maps, chrom. nos.. Icones, Maps, Chromosome numbers. Geog, 1.
- Marinoni, L. B., & Gudmundsson, A. 2000. Dykes, faults and palaeostresses in the Teno and Anaga massifs of Tenerife (Canary Islands). Journal of volcanology and geothermal research, 103(1), 83-103.
- Martí, J., & Gudmundsson, A. (2000). The Las Cañadas caldera (Tenerife, Canary Islands): an overlapping collapse caldera generated by magma-chamber migration. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 103(1), 161-173.
- Martı́, J., & Wolff, J. A. 2000. Introduction: the geology and geophysics of Tenerife. Journal of Volcanology and Geothermal Research, 103(1), vii-x.
Viitteet
muokkaa- ↑ Instituto Nacional de Estadística
- ↑ a b c Tenerife Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ Ablay & Martí 1999
- ↑ Marinoni & Gudmundsson 2000, del Potro et al. 2009
- ↑ a b c d Aarnio & Aarnio 2006
- ↑ Ancochea et al. 1990, Geyer & Martí 2010
- ↑ Ablay & Martí 1999, Aarnio & Aarnio 2006, del Potro et al. 2009
- ↑ Ancochea et al. 1990, Aarnio & Aarnio 2006
- ↑ a b c d Ancochea et al. 1990
- ↑ a b Ancochea et al. 1990, Carracedo 1999
- ↑ Kunkel 1976, Ancochea et al. 1990
- ↑ a b Martí & Wolff 2000, Aarnio & Aarnio 2006
- ↑ Tenerife History Tenerife Tourist. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ Cave Art Tenerife Guanches. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ Apuntes históricos sobre el orígen poblacional del Valle de Guerra La Librea. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 7.3.2014. (espanjaksi)
- ↑ History of Tenerife Tenerife Outdoors. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ Nelson wounded at Tenerife, 24 July 1797 Royal Maritime Museum. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ a b c Rantapallon kohdeopas Teneriffa Rantapallo. Viitattu 1.9.2011. (suomeksi)
- ↑ Loro Park in Puerto de la Cruz (Tenerife) Tenerife Guide. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ San Cristóbal de La Laguna Unesco. Viitattu 7.3.2014.
- ↑ Getting there Lonely Planet. Viitattu 7.3.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Teneriffa Rantapallossa
- Teneriffan parhaat rannat
- Kanariansaarten suurin saari Teneriffa on tuttu matkakohde suomalaisille
| Pääsaaret | |
|---|---|
| Muita saaria |
- Adeje
- Arafo
- Arico
- Arona
- Buenavista del Norte
- Candelaria
- Fasnia
- Garachico
- Granadilla de Abona
- La Guancha
- Guía de Isora
- Güímar
- Icod de los Vinos
- La Matanza de Acentejo
- La Orotava
- Puerto de la Cruz
- Los Realejos
- El Rosario
- San Cristóbal de La Laguna
- San Juan de la Rambla
- San Miguel de Abona
- Santa Cruz de Tenerife
- Santa Ursula
- Santiago del Teide
- El Sauzal
- Los Silos
- Tacoronte
- El Tanque
- Tegueste
- La Victoria de Acentejo
- Vilaflor