Muslimien uskonnollisuus

Muslimien uskonnollisuus ilmenee siinä, missä määrin muslimit noudattavat elämässään šaria-lain määräyksiä ja uskovat islamin opinkappaleisiin. Kansainväliset kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että muslimit ovat keskimäärin hyvin uskonnollisia. Enemmistö muslimeista katsoo myös, että islamista voi olla vain yksi tulkinta. Vaikka islamissa onkin useita suuntauksia, käytännön tasolla uskonnon harjoittamisen erot ovat pieniä.

Islamilainen salat (rukous) toistuu šarian määräyksen mukaan viisi kertaa joka päivä. Suositeltavaa on rukoilla yhdessä, mutta sukupuolet pidetään erillään. Rukousta johtaa muiden edessä imaami.

Islam on kristinuskon jälkeen maailman toiseksi suurin uskonto. Sen tunnustajiin kuuluu vuoden 2021 tietojen mukaan noin 1,9 miljardia ihmistä. Islam on levinnyt Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Keski-Aasiaan, Etelä-Aasiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Euroopassa etenkin Balkanille. Nämä alueet poikkeavat toisistaan suuresti. Joissakin maissa islam on virallinen uskonto, toisissa sillä ei ole erikoisasemaa. Eräissä suurissakaan muslimimaissa, kuten Intiassa, islam ei ole valtaväestön uskonto.

Islaminuskon määrittelyssä voi erottaa kolme kerrosta. Ensimmäinen koskee sitä, mitä pidetään islamin pyhinä teksteinä. Käsitys on yhdenmukainen sunnalaisuudessa, johon kuuluu noin 85–90 % muslimeista, mutta muiden kohdalla on pieniä eroja. Toinen taso liittyy siihen, miten uskonoppineet pyhiä kirjoituksia tulkitsevat. Tässä myös sunnalaisuus jakautuu, vaikka erot edelleen ovat pieniä. Kolmas taso koskee sitä, miten tavalliset muslimit uskontonsa ymmärtävät ja sitä toteuttavat. Tällä käytännön tasolla erot ovat selvimmät ja joskus suuriakin maailman eri puolilla elävien muslimien välillä.

Muslimien uskomusten kansainvälinen vertailu osoittaa, että islamin uskonkappaleita ja šariaa seurataan vaihtelevassa määrin. Monissa uskon ydinasioissa muslimit kuitenkin muodostavat poikkeuksellisen monoliittisen kokonaisuuden. Uskonyhteisön eli umman yhtenäisyys on myös islaminuskon vaalima periaate. Uskonto on useimmille muslimeille tärkeä asia, ja uskonnollisiin rituaaleihin osallistutaan laajasti. Maallistuneitakin muslimeita on ja varsinkin niissä maissa, joissa uskontojen asemaa pyrittiin 1900-luvulla heikentämään. Tällaisia maita ovat entinen Neuvostoliiton Keski-Aasia, Balkanin maat ja Turkki.

Kansainvälinen vertailu uskonnollisuudesta

Moskovassa vuonna 1921 painettu juliste ”Olen vapaa nyt” kannusti Neuvosto-Turkestanin nuoria naisia liittymään Komsomoliin ja hylkäämään islamin. Maallistuneimmat muslimit löytyvät nykyisin entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Balkanin maista, joissa myös aktiivisesti vastustettiin uskontoja.

Vuonna 2011–2012 Pew-tutkimuslaitos teki maailmanlaajuisen tutkimuksen muslimien uskonnollisuudesta. Tutkimuksessa haastateltiin kasvokkain 38 000 muslimia 80 eri kielellä (Afrikasta aineisto koottiin 2008–2009). Kysely ei ulottunut kaikkiin islamilaisiin maihin, ja esimerkiksi Arabian niemimaan valtiot ja Iran jäivät sen ulkopuolelle. Tutkittuja maita oli yhteensä 39. Kaakkois-Aasian maista mukana olivat Indonesia, Thaimaa ja Malesia, Etelä-Aasian maista puolestaan Afganistan, Pakistan ja Bangladesh (Intia puuttui), Keski-Aasian maista Neuvostoliiton entiset islamilaiset alueet ja Turkki, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista 7 (Arabian niemimaa puuttui) ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maista 16.

Uskonnon tärkeys omassa elämässä

Uskonto on muslimeille keskimäärin hyvin tärkeä asia, mikä käy ilmi runsaasta osallistumisesta uskonnollisiin rituaaleihin ja laajasta uskosta islamilaisiin opinkappaleisiin. Uskonnon ilmoitti omassa elämässään tärkeäksi yleensä 80–90 % muslimeista. Saharan etäpuolisessa Afrikassa Nigerin 86 % oli alin maakohtainen prosenttiluku. Kaakkois-Aasiassa (81–94 %) ja Etelä-Aasiassa (93–95 %) maakohtaiset luvut olivat korkeita. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa oli paljon vaihtelua: Marokossa saatiin korkein tulos (89 %) ja Libanonissa matalin (59 %). Keski-Aasiassa prosentit olivat alle 50 % lukuun ottamatta Turkkia, missä se oli 67 %. Moskeijassa muslimeista kävi viikoittain 43–71 % ja Koraania luki päivittäin 39–59 %.

Islamin viisi peruspilaria

Islamin viisi peruspilaria kertovat muslimin tärkeimmät velvollisuudet, joita tekemällä uskova hankkii ansioita päästäkseen Paratiisiin. Nämä viisi asiaa ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Muslimit ympäri maailmaan ovat sitoutuneet niihin vahvasti. Pyhiinvaellus Mekkaan on käytännön syistä kuitenkin useimpien muslimien ulottumattomissa.

Uskontunnustus on peruspilari, johon muslimit ovat vahvimmin sitoutuneet. Sen sisältönä on usko yhteen Jumalaan ja Muhammediin hänen profeettanaan. Šiioilla se sisältää myös maininnan Alista. Islamin syntyalueilla eli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa muslimit sitoutuivat yksimielisesti uskontunnustuksen sisältöön, mutta Balkanilla jo 15 % muslimeista katsoi luopuneensa siitä.

Rukous eli salat on velvollisuus, joka muslimin tulisi suorittaa viisi kertaa joka päivä, ellei hänellä ole pakottavaa syytä olla rukoilematta. Toimitus ei ole yksinkertainen, sillä sitä edeltää rituaalinen peseytyminen. Itse rukous sisältää kahdesta neljään kertaan toistettavaa sarjaa (raka), johon kuuluu sekä liikkeitä että useita rukouksia. Rituaalin suoritus kestää vaihtelevan ajan, muutamista minuuteista jopa puoleen tuntiin, keskimäärin ehkä 10–15 minuuttia. Täten harras muslimi käyttää rukoilemiseen joka päivä tunnin verran aikaa. Maailman muslimeista suuri osa suorittaa päivittäin kaikki vaadittavat viisi rukousta. Lähi-idässä täyteen rukousmäärään kertoo pääsevänsä 53–83 % muslimeista. Aasiassa luku vaihtelee 30 %:n ja 88 %:n välillä Keski-Aasiaa lukuun ottamatta, mistä löytyy myös alempia prosenttiosuuksia. Afrikassa viisi kertaa päivässä rukoilevien muslimien prosenttiosuudet ovat maittain melkein kaikki yli 60 %. Alhaisin luku löytyy Albaniasta, missä vain 4 % kertoo rukoilevansa viisi kertaa päivässä.

Paasto (saum) katkaisee normaalin elämän etenkin ramadan-kuussa, jolloin muslimin tulee koko kuukauden ajan välttää syömistä, juomista, tupakoimista ja seksuaalista kanssakäyntiä vaimon ja miehen välillä aamunkoiton (fajr) ja auringonlaskun (maghrib) välisenä aikana. Ramadan-paastoon osallistui muslimeista 94–99 % poikkeuksina Keski-Aasia (52 %) ja Balkan (66 %).

Uskonnollisen almuveron eli zakatin maksoi vuosittain 93 % muslimeista Kaakkois-Aasiassa, 89 % Etelä-Aasiassa, 79 % Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, 77 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, 69 % Keski-Aasiassa ja 56 % Balkanilla.

Pyhiinvaellus Mekkaan (hadž) tulisi jokaisen siihen kykenevän muslimin suorittaa vähintään kerran elämässään islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden, dhu-l-hijjah-kuun toisella viikolla. Käytännössä se on harvinaista. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden muslimeista 17 % kertoo tehneensä pyhiinvaelluksen, mutta Kaakkois-Aasian muslimeista vain 8 % ja Keski-Aasian muslimeista pari prosenttia.

Šaria yleiseksi laiksi

Islamin ytimessä on ajatus Jumalan lain eli šarian mukaisesta elämästä koko yhteiskunnassa. Sitä kannatettiin eniten Etelä-Aasiassa (84 %), sitten Kaakkois-Aasiassa (77 %) sekä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (74 %). Vähemmän ajatus sai tukea Saharan eteläpuolella (64 %), Balkanilla (18 %) ja Keski-Aasiassa (12 %). Kun kyse oli yksittäisistä maista, joissa islam oli valtauskonto, šarian kannatus oli suurinta Afganistanissa (99 %), Irakissa (91 %) ja Palestiinassa (89 %). Maissa, joissa islamilla ei ollut virallista asemaa, šarian kannatus oli vähäisempää, esimerkiksi Libanonissa 29 % ja Turkissa 12 % (aineisto koottiin vuosina 2011-2012).

Šiiat, sunnit ja suufit

Jako šiioihin ja sunneihin on muslimien tärkein jakolinja. Ammanin julistuksen mukaan molemmat suunnat edustavat islamia. Mielipiteet vaihtelevat kuitenkin muslimien keskuudessa. Marokossa vain 37 % muslimeista pitää šiioja oikeina muslimeina, Egyptissä 42 %. Suufit hyväksyttiin muslimeiksi yleisimmin Etelä-Aasiassa (77 %) ja vähiten Keski-Aasiassa (18 %).

Islamin tulkinta

Useimmissa tutkituista maista yli puolet muslimeista katsoi, että islaminuskosta voi olla vain yksi tulkinta. Kyseisen ajatuksen kannatus oli alle 50 % vain muutamassa maassa: Albania (42 %), Kazakstan (36 %), Tunisia (35 %) ja Marokko (34 %). Suurimmat osuudet olivat 70–80 %:n tuntumassa.

Koraani on Jumalan sanaa

Saharan eteläpuolisen Afrikan muslimeilta kysyttiin, onko Koraani kirjaimellisesti Jumalan sanaa. Asiasta vallitsi laaja yksimielisyys, maakohtaisesti 54–94 %.

Islamin uskonkappaleet

Islamin uskonkappaleista enkeleihin uskottiin eniten Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (97–98 %) ja vähiten Balkanilla (55 %). Kohtaloon uskottiin kaikkialla (88–93 %), mutta vähiten Balkanilla (57 %). Paratiisiin uskottiin vahvasti kaikkialla (yli 90 %) ja enemmistö uskoi siihen myös Balkanilla (74 %). Usko Helvettiin oli muutamaa prosenttia vähäisempää.

Yliluonnolliset ilmiöt

Aasian, Lähi-idän ja Afrikan muslimeista suurin osa uskoi jinneihin. Noituuteen uskoi 20–50 %. Talismaaneihin uskoi noin 20 % muslimeista Kaakkois-Aasiaa lukuun ottamatta. Henkiparannukseen uskovia oli 23–55 %.

Naisten oikeudet

Šaria sisältää joukon naisten yhdenvertaisuutta koskevia rajoituksia, joita keskiajan uskonoppinut al-Ghazali piti rangaistuksina Eevan tekemästä rikkomuksesta Paratiisissa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa alle puolet muslimeista (40 %) kannatti naisten oikeutta päättää islamilaisen huivin eli hijabin käytöstä. Kannatus nousi puoleen (53–56 %) Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Yleisintä naisten päätösvallan kannatus asian suhteen oli Keski-Aasiassa (73 %), Kaakkois-Aasiassa (79 %) ja Itä-Euroopan maissa (88 %). Useimmat muslimit katsovat silti, että vaimon tulee totella aviomiestään. Islamin valta-alueilla 87–93 % oli tätä mieltä, Keski-Aasiassa osuus oli laskenut 70 %:iin ja Balkanilla 43 %:iin.

Naisten oikeutta avioeroon kannatti 86 % Balkanilla, 70 % Keski-Aasiassa, 44 % Etelä-Aasiassa, mutta vain 32–33 % muslimeista Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Perinnönjaossa yhtä suurta osuutta miehille ja naisille kannatti 60–69 % vastaajista Balkanilla, Kaakkois-Aasiassa ja Keski-Aasiassa, mutta vain 46 % Etelä-Aasiassa ja 25 % Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Islaminuskoon kuuluu monivaimoisuus, mutta se saa kannatusta yli puolelta muslimeista ainoastaan Thaimaassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Šarian mukaiset rangaistukset

Jotkut šarian määräämät rangaistukset ovat ankaria. Kaikki eivät kuitenkaan kannattaneet niitä. Ruoskinta ja varkaan käden katkaiseminen hyväksyttiin yleisimmin Pakistanissa (85 %) ja vähiten Azerbaidžanissa (6 %). Kivittämällä toimeenpantu kuolemantuomio haureuden johdosta sai eniten kannatusta Afganistanissa (84 %) ja Palestiinassa (81 %), vähiten Albaniassa (6 %). Egyptissä sen hyväksyi 80 % ja Irakissa 57 %. Šaria määrää kuolemantuomion rangaistuksena siitä, että muslimi luopuu uskostaan. Islamista luopuneiden teloittamista kannatettiin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista yleisimmin Egyptissä (86 %) ja vähiten Tunisiassa (29 %). Kannatus oli suurta myös Afganistanissa (79 %) ja Pakistanissa (76 %). Alhaisimpia luvut olivat Balkanilla (8–15 %) ja Keski-Aasiassa (4–22 %).

Poliittinen demokratia

Šarian mukaan valtion johdossa tulee olla kalifi, uskovien komentaja, eikä lainsäädäntöelimiä tarvita, sillä niiden tilalla ovat uskonnolliset tuomioistuimet. Monet muslimit kannattavat silti poliittista demokratiaa, ja he ovat yleensä jopa enemmistönä. Demokratiaa kannatettiin eniten Saharan eteläpuolella (72 %), Kaakkois-Aasiassa (64 %) ja Balkanilla (58 %), vähiten Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (55 %), Keski-Aasiassa (52 %) ja Etelä-Aasiassa (45 %).

ISIS-kalifaatti toimi Lähi-idässä vuosina 2014–2019. Siihen suhtautuminen jakoi muuta muslimimaailmaa, vaikka se yleensä torjuttiinkin. Laajinta kannatusta ISIS nautti Pew-tutkimuskeskuksen tutkimista maista Nigeriassa (13 %), Malesiassa ja Senegalissa (11 %), Pakistanissa (8 %) ja Turkissa (8 %).

Itsemurhaiskut

Muslimeilta kysyttiin, olivatko itsemurhaiskut siviilejä vastaan oikeutettuja, jos niiden tarkoituksena on puolustaa islamia. Terroriteot hyväksyttiin ”usein tai joskus” yleisimmin Palestiinassa (40 %), Afganistanissa (39 %), Egyptissä (29 %) ja Bangladeshissä (26 %). Missään tutkitussa maassa niitä ei täysin tuomittu. Lähimpänä terrori-iskujen täyttä tuomitsemista oltiin Kazakstanissa, missä 93 % muslimeista ei pitänyt terrorismia koskaan oikeutettuna. Palestiinan muslimeista vain 34 % tuomitsi terrorin käytön kaikissa tilanteissa.

Lähteet

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Brown, Jonathan: Scripture, Legal Interpretation and Social Praxis in the Islamic Tradition: The Cases of Polygamy and Slavery. Religious Minorities in Christian, Jewish and Muslim Law (5th–15th Centuries) (Toim. Nora Berend ym.), s. 99–113, 2017. Turnhout. Artikkelin verkkoversio.
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Unity and Diversity Pew Research Center. 9.8.2012.
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Unity and Diversity. Compete Report PDF Pew Research Center. 9.8.2012. Viitattu 28.3.2021.
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. Pew Research Center. Viitattu 27.3.2021.
• Pew Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society. Complete Report PDF 30.4.2013 Pew Research Center.
• Lipka, Michael: Muslims and Islam: Key findings in the U.S. and around the world 9.8.2017. Pew Research Center.