Al-Fil

Al-Fil (arab. سورة الفيل‎, suom. Norsun suura) on Koraanin 105. suura. Islamilaisen tulkinnan mukaan suura kuvaa Mekkaa vastaan käytyä sotaa samana vuonna kuin Muhammed syntyi. Tuolloin abessinialaisen Aksumin kuningaskunnan vasallina ollut Jemenin kristitty kuningas Abraha olisi tehnyt sotaretken tarkoituksenaan tuhota Kaaba. Yritys epäonnistui Jumalan avulla. Abrahan sotajoukkoon kuului islamilaisen selityksen mukaan norsu, josta suura on saanut nimensä. Sana norsu esiintyy Koraanissa ainoastaan tässä kohdassa.

Kuningas Abrahan kirkon jäänteet Sanaassa vuonna 1942.

Norsun suura kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (suomennos Jaakko Hämeen-Anttila):

»”Etkö tiedä, mitä Herrasi teki norsun väelle?

Eikö hän tehnytkin heidän juonensa tyhjäksi

ja lähettänyt parvittain lintuja heidän päälleen

heittämään heitä leimatuilla kivillä

ja tehnyt heistä kuin katkottuja korsia?”»

Suuran käännökset poikkeavat hieman toisistaan. Arvostettu englanninkielinen Pickthallin käännös puhuu lentävistä ja portugalilainen käännös siivekkäistä olennoista. Krenkow, luotettava arabiankielen tutkija, on ehdottanut, että lentävät olennot ovat hyvinkin saattaneet olla hyönteisparvia. Kivet ovat eri käännöksissä kovaa savikiveä tai poltettua savea, saksalaisessa käännöksessä ”helvetillisiä kiviä”. Christoph Luxenbergin mukaan tekstin persialainen lainasana tarkoittaa kuivattua savea. Hämeen-Anttila kääntää sen leimatuiksi kiviksi ja selittää, että ilmaisu tuo mieleen poltetut savitiilet. Hämeen-Anttilan käännös on löytänyt tiensä peruskoulun islamin oppikirjaan, missä leimaa erityisesti korostetaan. ”Katkotut korret” ovat eri käännöksissä syötyjä olkia, syötyjä lehtiä, tyhjiä akanoita, pureskeltuja olkia tai madonsyömää pellonsänkeä.

Islamilaiset tafsir-tulkinnat

Ensimmäisen eksegeettisen selityksen Norsun suuralle antoi Ibn Hisham 800-luvun alussa Muhammedin elämäkerrassa. Hisham kertoo pitkän tarinan, joka sopii tai on sovitettu suuran sisältöön. Sen mukaan Jemenin varakuningas Abraha (historiallinen henkilö) oli rakentanut pääkaupunkiinsa Sanaan kirkon. Lähellä Kaaban temppeliä asunut mies piti sitä Kaaban vaarallisena kilpailijana. Saadakseen pyhiinvaeltajavirrat ohjattua takaisin Mekkaan mies kävi teki tekemässä tarpeensa tähän yli 1000 kilometrin päässä olevaan kilpailevaan temppeliin. Kuningas raivostui ja lähti sotaretkelle vuonna 570 eli Muhammedin syntymävuotena. Mukana hänellä oli norsu nimeltä Mahmud. Jumala asettui mekkalaisten puolelle ja norsun väestä tehtiin jumalallisen väliintulon avulla ”kuin katkottuja korsia” aivan Mekan liepeillä. Ibn Hisham kertoo myös kuulleensa, että Muhammedin vaimo Aiša oli itse nähnyt kyseisen norsun ja sen tallirengin nilkuttamassa Mekan liepeillä vielä 600-luvun alussa eli yli 100 vuotta myöhemmin, jos sotaretki olisi tapahtunut 500-luvun alussa, jolloin Abrahan sotaretki todellisuudessa tapahtui.

Islamilaiset lähteet esittävät tarinasta erilaisia versioita. Peruskoulun oppikirja ”Salam – islamin polku” kertoo, että norsuja oli kymmenen, ja sotaretken syynä kuninkaan kateus Kaaban temppeliä kohtaan, ei hänen omaan temppeliinsä kohdistunut häpäisy.  Toisissa versioissa norsuja on kerrottu olleen 8, 12, 13 tai jopa 1000.

Muhammedin syntymä aletaan yhdistää samaan vuoteen kuin Abrahan sotaretki vasta 1000-luvulta lähtien. Varhaisin sitä koskevan maininnan esittää al-Jahiz 900-luvun lopulla. Tapahtumaa alettiin sen jälkeen myös pitää enteenä profeetan syntymästä.

Hishamin selityksen arviointia

Norsun matkaa autiomaan halki Sanaasta Mekkaan on pidetty logistisesti vaikeana. Autiomaan halki pitäisi kuljettaa myös norsun vaatima ruoka ja juoma eli noin 90 kiloa rehua ja viljaa sekä 100–200 litraa vettä jokaista päivää varten. Brittiarmeijan kokemusten mukaan sotanorsu marssii päivässä noin 25 kilometriä. Tuhannen kilometrin matka olisi vaatinut 40 päivää. Yhtä norsua varten tarvittaisiin tällöin 3,6 tonnia rehua ja 6 tonnia vettä yhdensuuntaiseen matkaan. Pelkästään yhden norsun tarvitseman ravinnon ja veden kuljettamiseen tarvittaisiin 1000 km matkalle noin 64 kamelia, joista kukin kantaisi 100–200 kg kuorman. Orientalisti C.C. Rossini kuitenkin kertoo, että jemeniläisten ei tiedetä käyttäneen sotanorsuja.

Ibn Ishaq sijoittaa Abrahan sotaretken Muhammedin syntymävuoteen eli noin vuoteen 570. Abraha on historiallinen henkilö, mutta hänen sotaretkensä tapahtui jo 500-luvun alussa. Abraha kuoli 550-luvulla, joten hän ei voinut tehdä sotaretkeä vuonna 570. Ibn Ishaqin tarinassa kiinnittää huomiota myös se, että Jumala auttoi pakanallista Mekkaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan.

Muita selityksiä Norsun suuralle

Persian kuningas Khosraun sotanorsu

Orientalisti Mohammed Lamsiah on löytänyt Norsun suuralle mahdollisen esikuvan kirjallisuudesta. Se on peräisin Sebeoksen Herakleioksen historiasta, joka on kirjoitettu 660-luvulla. Tarinassa kerrotaan, että persialainen kenraali Bahram kapinoi omaa kuningastaan Hormizdia vastaan. Bahram lähetti kuninkaalle kirjeen, jossa hän uhkasi tätä sotanorsuarmeijalla, joka lähettäisi vastustajien ylle nuolisateen. Hänelle vastattiin, että Jumala lähettäisi norsuarmeijan päälle taivaasta leimahtavan tulisateen. Seuranneessa Ganzakin taistelussa vuonna 591 Bahramin norsuarmeija sitten kärsi tappion.

Sebeoksen tarina ei ole yksi yhteen norsun suuran kanssa, mutta voisi Lamsiahin mukaan olla sen alkulähde. Yhteistä molemmille on norsuarmeijan tuho Jumalan avulla siten, että armeijan päälle sataa jotain. Jos norsun suuran esikuvana olisi Sebeoksen historiikki, ratkeaisi myös suuraan liittyvä teologinen arvoitus eli se, miksi Herra auttoi Mekan pakana-armeijaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan. Jos nimittäin suuran taustalla olisi Ganzakin taistelu, valinta osapuolien välillä olisi johdonmukainen. Suurkuningas Hormizd ja kapinakenraali Bahram tosin olivat molemmat zarathustralaisia, joten vastakkain oli kaksi pakana-armeijaa. Suurkuningas kuitenkin murhattiin, minkä jälkeen Bahramin norsuarmeijaa olivat torjumassa kuninkaan bysanttilaiset liittolaiset. He olivat kristittyjä. Tällöin Herran tekemä valinta olisi looginen: hän auttoi kristittyä liittolaisarmeijaa voittamaan persialaisen pakana-armeijan.

Suura 105 voidaan Lamsiahin teorian pohjalta nähdä kristillisenä mietelmärunona, joka on syntynyt Sebeoksen historiateoksen pohjalta.  Hurskas mietelmäruno kuvaa kristityn roomalaisarmeijan voittoa zarathustralaisista pakanoista. Runon tekijäksi voidaan kuvitella kristittyä munkkia, koska opetuksena on, että Jumala auttaa häneen turvautuvia. Tarinan kivisade tuo mieleen myös Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Runo olisi sitten päätynyt Koraaniin, eikä sen tekstiä lukenut Ibn Hisham ole tiennyt mistä ikivanhassa runossa puhuttiin. Hän yhdisti tiedon kuningas Abrahan sotaretkestä runoon ja sijoitti tapahtumat Mekkaan ja Muhammedin syntymävuoteen, jotta saisi tämänkin suuran kytkettyä islamin profeettaan.

Markus Gross näkee islamin eksegeettisessä selityksessä myös mytomorfisia piirteitä, jotka liittyvät Buddhaan. Hishamin tarinan pohjalta profeetta Muhammedin kerrotaan syntyneen ”norsun vuonna”.  Norsu liittyy toisaalta myös Buddhan syntymään. Buddhan äiti näki raskaana ollessaan unta norsusta, Buddha oli edellisessä elämässään norsu tai jopa syntyi valkoisena norsuna. Buddhalaiset vaikutteet olivat 800-luvulla vahvasti läsnä Bagdadissa 800-luvulla etenkin Barmakidien suvun välityksellä.

Jos Norsun suura perustuu Herakleioiksen historiaan, joka on julkaistu vasta 660-luvulla, se osoittaisi, että suura on myöhäisempi kuin islamilainen selitys edellyttää. Islamilaisen tulkinnan mukaan Koraanin koko sisältö oli ilmoitettu vuoteen 632 mennessä.

Norsun suura on esimerkki Koraanin suurista, joiden tekstit mahdollisesti ovat alun perin Syyrian ja Lähi-idän kristillisten kirkkojen jumalanpalvelustekstejä. Arabikristillisyyden kehittyessä islamiksi ne olisivat päätyneet Koraaniin ja saaneet uuden tulkinnan. Muita tällaisia ehdokkaita ovat mm. al-Qadr eli Voiman yön suura (97) ja al-Masad eli Niiniköyden suura (111).

Katso myös

• Islam
• Koraani
• Muhammed
• Suura

Lähteet

• Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.: Salam – islamin polku 3–4. Opetushallitus, 2012.
• Azmi, Ahmad Sanusi: The Birth of Prophet Muhammad in the Qur'an: A Critical Analysis of al-Jahiz's Thought in his Kitab al-Huijja fi Tathbit al-Nubuwwa. The Asian Journal of Humanities, 2018, 25. vsk, nro supp. 1, s. 83–101. Artikkelin verkkoversio.
• Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Lamsiah, Mohammad: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? Toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
• Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Suura 105

Edeltävä suura: al-Humaza	Koraanin suurat	Seuraava suura: al-Quraiš
	Al-Fil
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114