varus

See also: Varus

English

Etymology

From Latin varus.

Noun

varus (usually uncountable, plural vari)

1. A deformity in which the foot is turned inward.
2. Acne.

Related terms

• vary
• prevaricate

Anagrams

• urvas

Finnish

Etymology

vara +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑrus/, [ˈʋɑ̝rus̠]
• Rhymes: -ɑrus
• Syllabification^(key): va‧rus

Noun

varus

1. (archaic) equipment, armament, accessory
2. (heraldry, in the plural) armed (horns, teeth, beaks etc. of an animal, especially when coloured in a different tincture from the animal itself)

   varukset siniset ― armed azure

Declension

Inflection of varus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		varus	varukset
genitive		varuksen	varusten varuksien
partitive		varusta	varuksia
illative		varukseen	varuksiin
		singular	plural
nominative		varus	varukset
accusative	nom.	varus	varukset
	gen.	varuksen
genitive		varuksen	varusten varuksien
partitive		varusta	varuksia
inessive		varuksessa	varuksissa
elative		varuksesta	varuksista
illative		varukseen	varuksiin
adessive		varuksella	varuksilla
ablative		varukselta	varuksilta
allative		varukselle	varuksille
essive		varuksena	varuksina
translative		varukseksi	varuksiksi
abessive		varuksetta	varuksitta
instructive		—	varuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of varus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative varukseni varukseni accusative nom. varukseni varukseni gen. varukseni genitive varukseni varusteni varuksieni partitive varustani varuksiani inessive varuksessani varuksissani elative varuksestani varuksistani illative varukseeni varuksiini adessive varuksellani varuksillani ablative varukseltani varuksiltani allative varukselleni varuksilleni essive varuksenani varuksinani translative varuksekseni varuksikseni abessive varuksettani varuksittani instructive — — comitative — varuksineni second-person singular possessor singular plural nominative varuksesi varuksesi accusative nom. varuksesi varuksesi gen. varuksesi genitive varuksesi varustesi varuksiesi partitive varustasi varuksiasi inessive varuksessasi varuksissasi elative varuksestasi varuksistasi illative varukseesi varuksiisi adessive varuksellasi varuksillasi ablative varukseltasi varuksiltasi allative varuksellesi varuksillesi essive varuksenasi varuksinasi translative varukseksesi varuksiksesi abessive varuksettasi varuksittasi instructive — — comitative — varuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative varuksemme varuksemme accusative nom. varuksemme varuksemme gen. varuksemme genitive varuksemme varustemme varuksiemme partitive varustamme varuksiamme inessive varuksessamme varuksissamme elative varuksestamme varuksistamme illative varukseemme varuksiimme adessive varuksellamme varuksillamme ablative varukseltamme varuksiltamme allative varuksellemme varuksillemme essive varuksenamme varuksinamme translative varukseksemme varuksiksemme abessive varuksettamme varuksittamme instructive — — comitative — varuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative varuksenne varuksenne accusative nom. varuksenne varuksenne gen. varuksenne genitive varuksenne varustenne varuksienne partitive varustanne varuksianne inessive varuksessanne varuksissanne elative varuksestanne varuksistanne illative varukseenne varuksiinne adessive varuksellanne varuksillanne ablative varukseltanne varuksiltanne allative varuksellenne varuksillenne essive varuksenanne varuksinanne translative varukseksenne varuksiksenne abessive varuksettanne varuksittanne instructive — — comitative — varuksinenne third-person possessor singular plural nominative varuksensa varuksensa accusative nom. varuksensa varuksensa gen. varuksensa genitive varuksensa varustensa varuksiensa partitive varustaan varustansa varuksiaan varuksiansa inessive varuksessaan varuksessansa varuksissaan varuksissansa elative varuksestaan varuksestansa varuksistaan varuksistansa illative varukseensa varuksiinsa adessive varuksellaan varuksellansa varuksillaan varuksillansa ablative varukseltaan varukseltansa varuksiltaan varuksiltansa allative varukselleen varuksellensa varuksilleen varuksillensa essive varuksenaan varuksenansa varuksinaan varuksinansa translative varuksekseen varukseksensa varuksikseen varuksiksensa abessive varuksettaan varuksettansa varuksittaan varuksittansa instructive — — comitative — varuksineen varuksinensa

Synonyms

• (equipment, accessory): varuste

Derived terms

• varusaliupseeri
• varusesine
• varushenkilö
• varuskunta
• varusmies (“conscript”)
• varusnainen
• varusohjelma
• varusohjelmisto
• varustaa
• varusvarasto
• varusväki

 

Further reading

• “varus”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Latin

Etymology 1

From Proto-Italic *wāros, probably from Proto-Indo-European *h₁weh₂-ro-, from *h₁weh₂- (“separate”). May be cognate with varius.

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): /ˈu̯aː.rus/, [ˈu̯äːrʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈva.rus/, [ˈväːrus]

Adjective

vārus (feminine vāra, neuter vārum); first/second-declension adjective

1. bent in
2. knock-kneed
3. (figurative) different, diverse

Declension

First/second-declension adjective.

	singular				plural
	masculine	feminine	neuter		masculine	feminine	neuter
nominative	vārus	vāra	vārum		vārī	vārae	vāra
genitive	vārī	vārae	vārī		vārōrum	vārārum	vārōrum
dative	vārō	vārae	vārō		vārīs
accusative	vārum	vāram	vārum		vārōs	vārās	vāra
ablative	vārō	vārā	vārō		vārīs
vocative	vāre	vāra	vārum		vārī	vārae	vāra

Coordinate terms

• (knock-kneed): valgus (bow-legged)

Derived terms

• vāra
• vāricus
• Varius
• vārius
• Vārus

 

Descendants

• → Catalan: var
• → English: varus, varous
• → French: varus, vareux

References

• Pokorny, Julius (1959) Indogermanisches etymologisches Wörterbuch (in German), volume 3, Bern, München: Francke Verlag, page 1108
• “varus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “varus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• varus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

Etymology 2

From Proto-Italic *waros, from Proto-Indo-European *wer- (“highland, raised protrusion; high”). Cognate with varix (“varicose vein”), verrūca (“wart”), Proto-Germanic *wer(r)uz (“lip”), Tocharian B weru (“blister”), Lithuanian viras (“tapeworm larva; pimple”).

Pronunciation

• (Classical Latin) IPA^(key): /ˈu̯a.rus/, [ˈu̯ärʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈva.rus/, [ˈväːrus]

Noun

varus m (genitive varī); second declension

2. pimple, pustule, particularly on the face

Declension

Second-declension noun.

	singular	plural
nominative	varus	varī
genitive	varī	varōrum
dative	varō	varīs
accusative	varum	varōs
ablative	varō	varīs
vocative	vare	varī

Descendants

• Galician: verro
• Spanish: barro
• ⇒ Vulgar Latin: *vario, varionem
  • Catalan: viró

References

• Pokorny, Julius (1959) Indogermanisches etymologisches Wörterbuch (in German), volume 3, Bern, München: Francke Verlag, page 1151
• “varus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “varus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• varus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.

Romanian

Etymology

Borrowed from French varus.

Noun

varus n (uncountable)

1. varus

Declension

declension of varus (singular only)

	singular
n gender	indefinite articulation	definite articulation
nominative/accusative	(un) varus	varusul
genitive/dative	(unui) varus	varusului
vocative	varusule