äärimmäinen

Suomi

Adjektiivi

äärimmäinen (38) (ei vertailuasteita)

1. mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	äärimmäinen	äärimmäiset
genetiivi	äärimmäisen	äärimmäisten äärimmäisien
partitiivi	äärimmäistä	äärimmäisiä
akkusatiivi	äärimmäinen; äärimmäisen	äärimmäiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	äärimmäisessä	äärimmäisissä
elatiivi	äärimmäisestä	äärimmäisistä
illatiivi	äärimmäiseen	äärimmäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	äärimmäisellä	äärimmäisillä
ablatiivi	äärimmäiseltä	äärimmäisiltä
allatiivi	äärimmäiselle	äärimmäisille
muut sijamuodot
essiivi	äärimmäisenä	äärimmäisinä
translatiivi	äärimmäiseksi	äärimmäisiksi
abessiivi	äärimmäisettä	äärimmäisittä
instruktiivi	–	äärimmäisin
komitatiivi	–	äärimmäisine

Käännökset

1. mahdollisuuksien rajalla oleva; reunimmaisena oleva; kauimpana tai uloimpana oleva, kaukaisin; viho viimeinen; äärirajalla oleva, radikaalinen.

englanti: extreme, utmost, ultimate, uttermost, (äärimmäisen ...) extremely, ultimately, utmostly, uttermostly espanja: extremo japani: 過激な [kageki na]

ranska: extrême, (äärimmäisen ...) extrêmement tšekki: extrémní

Liittyvät sanat

• ääri-, äärimmäis-

Johdokset

• substantiivit: äärimmäisyys

Vastakohta

• uloimmainen

Aiheesta muualla

• äärimmäinen Kielitoimiston sanakirjassa
• äärimmäinen Tieteen termipankissa